"JOS SINÄ USKOT MIHINKÄÄN MUUHUN KUIN JEESUKSEN KRISTUKSEN EVANKELIUMIIN, SINÄ USKOT VALHEESEEN" - Tamara Laroux, nainen joka hävi Helvetissä

perjantai 29. toukokuuta 2015

AC VALDEZIN NÄKY VUODELTA 1929

AC Valdez (1896 - 1981)

Vuonna 1929, AC Valdez saarnasi kirkossa Vancouverissa, Brittiläisessä Kolumbiassa kun hän sai avoimen näyn:

Minä seisoin paikoillani, kun yhtäkkiä seinät ja katto vain hävisivät näkyvistä. Minä aloin näkemään näkyä, jonka Herra näytti minulle. Minä katsoin ylös ja minä näin jotakin joka vastaa kuvausta ICBM:stä (Mannertenvälinen Ballistinen Ohjus). Se oli yhtä oikea kuin valokuva sellaisesta – tai oikea ohjus, jos olet koskaan nähnyt sellaista. Se oli yhtä oikea kuin jos olisit katsellut ohjusta suoraan edessäsi!

Minä näin se kuinka ohjus meni pilviharsojen lävitse. Seisoin vuoren sivulla, asuinalueella. Minä katselin merenlahdelle. Näytti kun olisin ollut Berkeleyssä, jos olet ollut koskaan siellä, ja Berkeleyn kukkuloilla. Minä katsoin San Fransiscon merenlahden suuntaan.

Minä näin moottoritien. Minä en sano että se oli Oaklandin moottoritie joka on olemassa tänä päivänä. Ystäväni, minä en tiedä missä se oli. Minä tiedän että seisoin tämän vuoren sivulla, katsoen isoon kaupunkiin päin, kun minä näin ohjuksen suuntaavan kohti tuota kaupunkia; ja yhtäkkiä, selvästi elektronisesti ohjattuna, ohjus syöksyi alas kaupunkiin ja räjähti. Sitten minä näin tulipallon, joka vastaa ensimmäisen vetypommin räjähdystä jonka näin joskus videolta.

Tämä tapahtui 1929! Atomia ei halkaistu ennenkuin vasta 1932! Silti minä näin sen yhtä selvästi kun minä näen sinut tänä iltana. Tällä näyllä oli jokin tarkoitus. Minä olen varoittanut ihmisiä siitä lähtien että tämä asia on tulossa!

Kun tämä päivä lähestyy, minun ystäväni, minä tunnen itseni enemmän eloisammaksi kuin koskaan ennen! Minun täytyy kantaa todistusta siitä mitä minä näin minun omilla silmilläni! Minun täytyy varoittaa Jumalan kansaa että heidän täytyy elää hengessä, vaeltaa hengessä sekä täyttyä hengellä mikäli he haluavat Jumalan suojeluksen näinä viimeisinä päivinä!

Minä näin räjähdyksen puhkeavan kaikissa sen kauniissa väreissä. Oletko sinä koskaan nähnyt kuvaa räjähdyksestä? Se on kaunis näkymä, mutta myös kauhea näkymä. Voit nähdä kaikki sateenkaaren värit tuossa isossa pallossa kun se laajenee. Sitten räjähdyksestä seuraava paineaalto tuhoaa kaiken tieltään. Se jättää jälkeensä ison kraaterin. Se pystyy tuhoamaan ison New York Cityn kokoisen asuinalueen yhdessä räjähdyksessä.

Vaikka vuonna 1929 ei ollut vielä moottoriteitä, minä näin niitä minun näyssäni. Minä näin kuinka ihmiset juoksivat ja hyppäsivät autoihinsa paetakseen, mutta he eivät päässeet pakoon! Minä näin tämän räjähdyksen jälkiseuraamukset ja kaikki sen yksityiskohdat.

Sitten Herran Henki nosti minut ylös. Aivan kuten Paavali, en tiedä olinko kehossa vai poista kehostani! Ainoa asia minkä minä tiedän, minun ystäväni, oli että Jumala vei minut ja kiidätti minut sen ison suurkaupungin läpi mihin pommi oli osunut. Mitään ei ollut enää jäljellä. Keskusta mihin se oli osunut, oli sulanut. Se oli niinkuin sulanutta lasia. Minun ystäväni, vasta kun minut vietiin kauas asuinalueesta, minä aloin nähdä minkäänlaisia merkkejä raunioista.

Viimein, minä tulin jonkin kohdalle joka näytti samantapaiselta kuin lumi tai hiekkakasa joka oli kasautunut aitoja ja rakennuksia vasten. Minä näin kasoittain hienojakoista metallia, – kaikki oli täysin tuhoutunut!


Viimeinkin, kaukana, kaukana siitä minkä minä ajattelin olevan asuinalue, minä aloin löytää merkkejä ihmisistä, ainoastaan palasina – keskiruumiita, päitä, kämmeniä, käsiä ja jalkoja. Niitä oli ympäriinsä jokapuolella!

Herran Henki vei minut vielä pidemmälle. Minä aloin nähdä merkkejä elämästä. Ihmiset juoksivat ympäriinsä. Jokainen heistä oli sokea. (Minä en tiennyt vuonna 1929 että jos olet n.57 km päässä räjähdyksestä ja satut katsomaan siihen suuntaan, sinä et tule enää koskaan näkemään.) Jokainen oli sokea, minun ystäväni. He juoksivat ja huusivat ja törmäilivät tähän ja tuohon. Lapset olivat sokeita ja he kirkuivat, huutaen heidän vanhempiaan, ja heidän vanhemmat huusivat heidän lapsiaan. Mitä kauemmaksi menin, sitä enemmän sekaannusta oli ja huudot lisääntyivät.

Minun ystäväni, jopa tänäkin oltana, kun minä puhun teille, minä pystyn kuulemaan nuo huudot! Minä pystyn kuulemaan kuinka lapset ja vanhemmat huutavat toisiaan! Se oli kauhea näkymä katsella. Jos minä eläisin 10000 vuotta, minä tiedän että minä voisin sulkea silmäni ja kuulla nuo huudot, sekä nähdä kauhun joka oli jokaisen vanhemman ja aikuisen kasvoilla! Totisesti, se oli kauhea näkymä.

Sitten, minun ystäväni, Herran Henki vei minut. Oi, en tiedä kuinka nopeasti minä liikuin eteenpäin, mutta minä pystyin näkemään vuoret ja kukkulat jotka jäivät taakseni. Minä tulin isoon laaksoon.
Kun minä lähenin sitä, minä pystyin nähdä etäällä joukon ihmisiä, joita näitti olevan kymmeniä tuhansia. Minä en tiedä kuinka monta heitä oli. Se oli ihmismeri. Jo kauan ennen kuin saavuin sinne, minä pystyin näkemään heidät. Kun minä tulin lähemmäksi, minä pystyin erottamaan että heillä oli nenäliinat ja he pyyhkivät heidän kyyneleensä heidän silmistään.

Sitten ensimmäistä kertaa minä aloin kuulla taivaallisia hymnejä. Minä kuulin Hallelujaa, basso, tenori, soprano ja alto äänissä jotka oli sekoitettu keskenään. Ihmismassa nostettiin yhdessä ylös taivaallisen musiikin toimesta. Minä tulin alas heidän keskellään. Siinä he olivat, Jumalan kansa. Tämä on mitä minä näin, minun ystäväni. He kaikki olivat pukeutuneet niinkuin he olisivat valmistautuneet Sunnuntain Jumalanpalvelukseen. Heidän hiuksensa oli laitettu hienosti. Heidän vaatteissaan ei ollut likaa. Heistä oli pidetty niin täydellistä huolta että kaikki oli kunnossa, minun ystäväni. Heidän kasvonsa ja vaatteensa olivat puhtaat. Kaikki oli kunnossa!

Ainoa sana jolla voisin heitä kuvata on ”pikkutarkka”, kunnia Jumalalle! Mikä ihana asia olla Jumalan käsissä! Minä sanon että Jumala tulee suojelemaan hänen kansaansa näinä viimeisinä päivinä JOS… he elävät hengessä, vaeltavat hengessä ja täyttyvät hengellä!


SARAH HOFFMANIN RAJATILAKOKEMUS (NÄKY LOPUNAJOISTA)


Sarah Hoffman teki itsemurhan 1979 ja hänelle sanottiin että hänen täytyisi tulla takaisin maan päälle, jatkamaan hänen maanpäällinen elämänsä loppuun. Mutta ennen kuin hän palasi eloon, hänelle näytettiin erittäin mielenkiintoinen näky lopunajoista. On tärkeää mainita että Sarah Hoffman oli tuohon aikaan Mormoni. En kannata millään tavoin Mormonien oppeja ja kehoitan jokaista pysymään kaukana Mormonikirkosta ja heidän uskostaan.

En yleensä kiinnitä paljoa huomiota muiden kuin selkeästi uudestisyntyneiden kristittyjen näkemiin näkyihin, mutta omasta mielestäni tämä näky on sen verran merkittävä, että näin parhaimmaksi lisätä sen tänne. Uskon että Jumala voi näyttää asioita myös ihmisille jotka eivät häntä vielä tunne. Yksi tälläinen esimerkki Raamatussa on Faaraon uni Egyptin nälänhädästä. Joka tapauksessa, Jumala yksin tuntee Sarah Hoffmanin sydämen tilan.

Tälläinen on hänen saamansa näky:

Tässä laajakulma näkymässä maa tuli esiin ja se tuli lähemmäksi ja lähemmäksi, niinkuin olisin ollut ulkoavaruudessa ja lentänyt sitä kohti.

Minä tiesin että tämä tapahtui helpottaakseen minun päätöstäni mennä takaisin maan päälle, minun kauheaan elämääni, sillä osa minusta halusi mennä takaisin kauniiseen paratiisiin ja osa minusta halusi mennä takaisin minun kehooni muuttamaan minun elämäni. Kamppailin näiden kahden halun kanssa ja se mitä minä näin auttoi minua ymmärtämään mitä minä joutuisin käymään lävitse jos palaisin takaisin minun maalliseen majaani.

Näkymä pyöri uudestaan edessäni, niinkuin videonauha joka oli pikakelauksella, ja silti minä pystyin erottamaan ja näkemään kaiken selkeästi ja täydellisesti. Kun näin maapallon lähikuvassa, pystyin näkemään koko maailman ja sitten joitakin yksittäisiä maita.

Minä en tunne kovin hyvin maailman maita, mutta kun minä katselin näitä maita, minä tiesin vaistomaisesti mitä ne olivat. Minä katselin Lähi-Itää ja minä näin kuinka ohjus lensi Libyasta ja osui Israeliin ja sai aikaan ison sienipilven. Minä tiesin että tämä ohjus oli itseasiassa Iranista, mutta ihmiset Iranista olivat piilottaneet sen Libyaan ja laukaisseet sen. Minä tiesin että se oli ydinpommi. Melkein samantien ohjukset alkoivat lentämään maasta toiseen, leviten nopeasti ympäri maailmaa.
Minä näin myös että monet ydinräjähdykset eivät tulleet ohjuksista, vaan jonkinlaisista pommeista jotka olivat maan pinnalla. Minä tiesin että tulevaisuudessa tulisi olemaan ydinsota ja se tulisi alkamaan tällä tavalla.

Sitten minun katseeni kohdistui Lähi-Idästä Amerikkaan. Minä ymmärsin että minä tulisin näkemään joitakin asioita jotka tulisivat johtamaan ydintuhoon jota olin juuri todistanut.

Kun minä katselin Pohjois Amerikan manteretta, minun katseeni kohdistui ensin Itä Rannikolle ja sitten se tarkentui New Yorkiin. Minä näin New Yorkin kaikkine sen rakennuksineen ja ihmisineen. Sitten minä näin joidenkin korkeiden rakennusten sortuvan maahan ja siitä tuli valtavasti savua, roskaa ja pölyä joka paikkaan (WTC tornit?) Minä näin naisen pitämässä pikkutytön kädestä kiinni ja juoksemassa poispäin sortuneista rakennuksista. Naisella oli pitkät tummat hiukset jotka ulottuivat hänen olkapäidensä yli ja ne kihartuivat hieman sisäänpäin. Hänellä oli beigen värinen jakkupuku, korkokengät jotka olivat hieman tummempia väriltään. Hänellä ei ollut laseja. Pikkutyttö näytti olevan noin 6-7 vuotias ja hänellä oli lyhyt ruskea tukka joka ulottui leuan alapuolelle. He juoksivat yhdessä pitäen toisiaan käsistä kiinni, paeten sortuvia rakennuksia ja sankkaa savua ja pölyä, he joutuivat eroon toisistaan. Pikkutyttö oli kauhuissaan ja minä kuulin kuinka hän kirkui äitiä uudestaan ja uudestaan. Minä en tiedä jäivätkö he eloon vai kuolivatko he. Minä näen vieläkin tuon naisen kasvot hyvin selkeästi ja minä pystyisin tunnistamaan hänet jos näkisin hänet valokuvasta, tai minä pystyisin kuvaaamaan hänet artistille joka voisi piirtää hänet. Minä kysyin että aiheuttiko maanjäristys rakennusten sortumisen mutta sain sen vaikutelman että se ei johtunut siitä, mutta minä en tiedä mikä sai ne sortumaan.

Seuraava asia jonka minä tunsin enemmän kuin näin, oli se että lyhyen aikaa tämän jälkeen ei ollut minkäänlaista liiketoimintaa, ei ostamista, myymistä, ja minä olin siinä käsityksessä että ei ollut minkäänlaista talouselämää. Talouselämä oli epäonnistunut lähestulkoon täydellisesti ja kenelläkään ei ollut yhtään rahaa.

Seuraavaava asia minkä minä näin oli sairaat ja kuolevat ihmiset. Minä näin tämän erityisesti neljässä kaupungissa, New Yorkissa, Los Angelesissa, San Fransiscossa ja Salt Lakessa. Tauti alkoi valkoisen värisillä rakkuloilla, jotkin niistä olivat kolikon kokoisia ja ne ilmestyivät ihmisten kämmeniin, käsivarsiin ja kasvoihin. Niistä kehittyi nopeasti valkoisia turvonneita märkäpaiseita ja rakkuloita. Sairaat ihmiset kompuroivat ja kaatuivat ja monet kuolivat lyhyen ajan sisällä, ehkä noin 24-tunnin sisällä. Minä näin myös muita ihmisiä joiden nenästä, suusta, korvista ja silmistä tuli verta. Se alkoi kuten flunssa virus ja se levisi hyvin nopeasti, nopeammin kuin tuo toinen valkoinen rakkula tauti. Ihmiset joilla oli tämä tauti kuolivat vielä nopeammin. Tämä tauti levisi vielä laajemmalle alueelle, koko Yhdysvaltoihin. Oli satojatuhansia ihmisiä jotka sairastuivat näihin kahteen tautiin.

Minä tiesin että nämä taudit, ja niitä oli monia erillaisia, mutta ensisijaisesti nämä kaksi, olivat tuleet pienistä säiliöistä jotka oli tuotu Yhdysvaltoihin. Nämä säiliöt olivat kuten hillopurkkeja ja minulla oli se vaikutelma että ihmiset jotka kantoivat niitä pudottivat ne maahan ja suuri joukko ihmisiä sairastui ilman että he itse ymmärsivät sitä.

Ihmiset yrittivät paeta näistä kaupungeista maalle kun sairaus levisi. Näissä kaupungeissa oli täydellinen sekasorto ja normaali yhteiskunta luhistui. Kaupungeissa ei myöskään ollut sähköä, mutta minä en tiedä mistä se johtui. Joka puolella oli autoja pinossa, tukkien kulkuväyliä ja suurin osa ihmisistä joutui kävellä pois kaupungeista ilman mitään omaisuutta. Taudit alkoivat levitä näiden alkupaikkojen ulkopuolelle.

Kun ihmiset pakenivat kaupungeista, oli jengejä jotka hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja tappoivat heitä. Kaupungeissa joihin sairaus oli iskenyt, oli täydellinen kaaos, ryöstely, mellakointi, murhaaminen ja täydellinen luhistuminen. Monet ihmisistä näyttivät menevän täysin hulluiksi. Minä vaistosin että sähköä ei ollut saatavissa enää missään, eikä mikään toiminut. Ei ollut kommunikaatiota tai mitään muutakaan missään päin maata. Mikään ei toiminut, ei radiot tai TV:t. Minä katselin kuinka ihmiset heittivät kiviä ja rikkoivat ikkunoita varastaakseen TV:itä, minkä minä ajattelin olevan aivan hullua, sillä ne eivät toimineet.

Välittömästi kun minä näin tämän tapahtuvan Yhdysvalloissa, näkymä hyppäsi takaisin Lähi-Itään ja minä näin saman asian tapahtuvan Israelissa. Minä näin samat rakkulat ja minä tajusin että saman tyyppiset sairaudet tai taudit tapahtuivat myös siellä. Minä tiesin että mitä tahansa tauteja oli käytetty Yhdysvalloissa, käytettiin myös Israelissa.

Tätä kesti vain hetken ja olin jälleen takaisin Yhdysvalloissa. Siellä oli poikkeuksellisen pitkä talvi joka kesti kesään asti. Se tuli kaikille yllätyksenä ja se aloitti nälänhädän. Minä ymmärsin että pitkä talvi toi nälänhädän sen täyteen mittaansa, sillä nälänhätä oli ollut jo meneillään myrskyjen, kuivuuden, tulvien ja muiden vitsauksien takia, joita oli tapahtunut muutaman vuoden aikana jo ennen pitkää talvea.

Näytti aivan kuin sinä vuonna joka seurasi pitkää talvea, kaikki alkoi mennä alamäkeen hyvin nopeasti tai sitten asiat kasautuivat toisensa päälle ilman minkäänlaista taukoa. Minun oli vaikea määritellä ajankulkua, sillä minä näin monia asioita tapahtuvan samanaikaisesti, tai hyvin lähekkäin toisistaan.

Pitkän talven aikana ja sen jälkeen, tauti levisi jokapuolelle ja voimistui sen vakavuudessa.
Talous oli täysin tuhottu eikä sähköä enää ollut. Oli vain täydellinen sekasorto ja anarkia joka puolella Yhdysvaltoja. Ei ollut hallitusta, vain täydellinen luhistuminen. Missään ei ollut ruokaa. Minä näin kuinka ihmiset yrittivät hankkia ruokaa ja he olivat täysin paniikissa sillä sitä ei ollut missään. Minä näin kuinka ihmiset kaivoivat maata löytääkseen matoja ja syödäkseen niitä, sillä he olivat niin nälkäisiä.

Tulin myös tietoiseksi että tuohon aikaan oli hyvin vähän vettä, ja suurin osa vedestä oli tullut myrkylliseksi ja jos ihmiset joivat sitä, he sairastuivat ja kuolivat. Monet joivat vettä tietäen että he tulisivat kuolemaan, sillä he olivat niin janoisia.

Osa ihmisistä näytti tulevan hulluiksi ja he liikkuivat ympäriinsä jengeissä tappaen ihmisiä silkasta tappamisen ilosta. Toiset tappoivat ruoan tai muiden asioiden takia, mutta ihmiset jotka tappoivat muita vain huvikseen olivat aivan kamalaia. He olivat kuin pedot ja elukat täysin vailla minkäänlaista itsekontrollia kun he raiskasivat, ryöstivät, polttivat ja teurastivat ihmisiä. Minä näin kuinka he menivät ihmisten koteihin ja raahasivat piileskelevät perheet ulos ja raiskasivat ja teurastivat heidät.

Ihmisten päälle tuli sellainen pelko ja viha… perheet, vaimot, aviomiehet… rakkauden siteillä ei ollut enää mitään väliä… kyse oli pelkästään selviytymisestä. Aviomiehet tappoivat heidän vaimonsa ja lapsensa saadakseen ruokaa tai vettä. Äidit tappoivat heidän lapsensa. Se oli jotain niin täysin kauheaa että sitä ei pysty kuvailemaan.

Ilma näytti täyttyvän savusta kun monet rakennukset ja kaupungit paloivat ja kukaan ei sammuttanut niitä. Kun minä katselin sekasorron, tuhon ja savun täyttämää näkymää, minä huomasin että ympäri Yhdysvaltoja oli pieniä valotaskuja. Niitä oli, luulisin, noin 20-30. Minä huomasin että suurin osa näistä sijaitsivat Länsiosassa Yhdysvaltoja, ainoastaan noin 3-4 oli Idässä.

Nämä valoisat paikat näyttivät loistaen pimeyden läpi ja ne saivat minun huomioni ja niin minä keskityin niihin, kysyen, ”Mitä nämä paikat ovat?”

Minä pystyin sitten näkemään että ne olivat ihmisiä jotka olivat kokoontuneet yhteen ja he olivat polvillaan ja rukoilivat. Valo tuli heistä ja minä ymmärsin että se edusti heidän hyvyyttään ja rakkauttaan. Minä ymmärsin että he olivat kokoontuneet yhteen turvallisuuden takia ja he välittivät enemmän toisistaan kuin itsestään. Jotkin ryhmät olivat hyvin pieniä, nissä oli noin sata ihmistä, mutta joissakin ryhmissä näytti olevan useita tuhansia ihmisiä.

Minä tajusin että jotenkin monet näistä, elleivät jopa kaikki näistä valon kaupungeista, oli perustettu juuri ennen tauti hyökkäystä, ja ne olivat hyvin organisoita. Näytti kuin he olisivat tietäneet mitä tulisi tapahtumaan ja he olivat valmistautuneet siihen. Minä en nähnyt mikä tai kuka oli organisoinut ne, mutta minä näin monia ihmisiä kamppaillen päästäkseen niihin sisälle, mukanaan vain se minkä he kykenivät kantamaan.

Näillä valon kaupungeilla oli ruokaa ja he jakoivat ruokansa niiden kanssa jotka liittyivät heidän ryhmäänsä. Ryhmissä oli rauhaa ja turvaa. He elivät teltoissa, kaikenlaisissa teltoissa, joista monet olivat vain keppien varassa olevia peittoja. Minä huomasin että Jengit jättivät nämä ryhmät rauhaan, valiten helpompia kohteita ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä. He myös saalistivat ihmisiä jotka yrittivät päästä valon kaupunkeihin. Monilla ihmisillä näissä valon kaupungissa oli aseita joilla he pystyivät puolustamaan itseään joten jengit jättivät heidät rauhaan, näytti kuin nämä jengit eivät halunneet käydä heitä vastaan.

Minä tajusin että nämä valon kaupungit, kuten olin niistä alkanut ajatella, olivat vain lyhytaikaisia ja sitten niissä olevat ihmiset menivät muualle. Minä en kuitenkaan tiennyt mihin he menivät, mutta minä ajattelin että he kokoontuivat vuorille, korkeille paikoille.

Kun minä katselin näitä valon kaupunkeja, minä näin silloin kuinka ohjukset tulivat ja osuivat joihinkin kaupunkeihin ja jokapuolelta Yhdysvaltoja alkoi nousta sienipilviä. Jotkin niistä tulivat ohjuksista minkä tiesin tulevan Venäjältä ja jotkin niistä eivät olleet ohjuksista, mutta ne olivat pommeista jotka olivat jo Yhdysvalloissa. Ne oli piilotettu rekkoihin ja autoihin ja ne räjähtivät.

Minä näin erityisesti Los Angelesin, Las Vegasin ja New Yorkin tulevan pommitetuksi. New Yorkiin osui ohjus, mutta minä luulen että Los Angelesiin osui rekassa ollut pommi, tai useita sellaisia, sillä minä en nähnyt yhtään ohjussa. Minä näin myös kuinka Salt Lake Cityn pohjoisosassa oli pieni sienipilvi, mutta en nähnyt ohjusta.

Näin myös pimeydessä pieniä tulipalloja. Minä en tiedä tapahtuiko tämä ennen vai samanaikaisesti sienipilvien kanssa, mutta joka puolella oli miljoonia tulipalloja jotka putosivat alaspäin. Ne olivat hyvin kuumia ja niitä oli erikokoisia, suurin osa niistä oli golfpallon kokoisia. Kun ne putosivat alas taivaalta ne jättivät tuli ja savu vanan taaksensa. Mikä tahansa mihin ne osuivat syttyi tuleen, ihmiset, rakennukset, puut, ruoho tai mikä tahansa muu. Minä en kysynyt mitä ne olivat tai mistä ne tulivat, sillä minä voin pahoin näkemästäni ja niin minä vain tarkkailin enkä kysellyt monia kysymyksiä.

Melkein samanaikaisesti näiden sienipilvien kanssa, minä näin kuinka Venäläiset joukot hyökkäsivät yhdysvaltoihin. Minä näin heidän hyppäävän laskuvarjoilla moniin paikkoihin, pääasiallisesti Itärannikolle. Minä näin heidän laskeutuvan laskuvarjoilla myös Salt Lake Cityyn. Minä näin Kiinalaisten joukkojen nousevan maihin Länsirannikolta, lähellä Los Angelesia. Ihmiset jotka olivat vielä elossa alkoivat taistella heitä vastaan heidän omilla aseillaan. Minä en nähnyt ollenkaan USA:n armeijaa.

Tämä oli ydinsota jonka minä olin nähnyt aikaisemmin ja minä tiesin että se tapahtui joka puolella niinkuin olin nähnyt ennen. Minä en nähnyt paljoa tästä sodasta, mutta minusta tuntui että se ei ollut kovin pitkä sota ja Venäläiset ja Kiinalaiset tulisivat häviämään, mutta minä en tiennyt kuinka se tulisi tapahtumaan.

Nyt savu muuttui hyvin paksuksi, raskaaksi ja synkäksi savuksi. Juuri kun asiat näyttivät olevan niin pahoja kuin ne vain pystyivät olla, tuli maanjäristyksiä. Nämä tapahtuivat talvella. Näytti siltä että tämä talvi seurasi sitä hyvin pitkää talvea, ja niin sekasortoa oli kestänyt lähestulkoon täyden vuoden. Maanjäristykset näyttivät alkavan Lännessä, Idahon ja Wyomingin suunnalla ja sitten ne levisivät nopeasti ympäriinsä.

Minä näin suuren maanjäristyksen iskevän Utahiin ja sitten Kaliforniaan. Jokapuolella Kaliforniaa oli maanjäristyksiä, mutta erityisen tuhoisia ne olivat Los Angelesin ja San Fransiskon alueilla.

Nämä maanjäristykset laukaisivat tulivuoria joka puolella Länttä. Ne alkoivat syöstä valtavan määrän tuhkaa ja savua ilmaan ja ilmasta tuli hyvin synkkä ja likainen. Aurinko pimeni entisestään savun ja tuhkan takia joka alkoi sataa alas taivaasta joka puolella.

Minä näin myös jättiläismäisten aaltojen pyyhkäisevän Länsirannikon ylitse ja minä tajusin että tämä tapahtui joka puolella maailman rannikkokaupunkeja. Los Angeles pyyhittiin lähestulkoon kokonaan pois. Aallot olivat valtavan kokoisia.

Minä näin ison vesimuurin, se oli korkeampi kuin monet rakennukset, ehkä noi 6m, pyyhkäisevän Salt Lake Cityn päältä. Minä ajattelin että se oli omituista koska se oli kaukana merestä ja minä ajattelin että kuinka aallot voisivat matkustaa meresta Salt Lake Cityyn asti. Minä sain sen vaikutelman että aallot eivät olleet merestä vaan maasta. Minä näin yhtäkkiä suuria murtumia maassa Salt Lake Cityn ympärillä jotka avautuivat ja niistä tulvi vettä. Minusta tuntui että maan alla, hyvin syvällä, oli valtavat vesimäärät ja maanjäristykset pakottivat ne pintaan. Kun vesi pyyhki kaupungin ylitse, jäljelle ei jäänyt kovin monia rakennuksia. Itseasiassa jäljellä oli valtava tuho ja lähestulkoon mitään ei ollut enää jäljellä, vain muutamia rakennuksia. Vesi meni Idahosta lähelle Cedar Cityä.

Kaupungeissa oli suuri tuho ja monet rakennukset olivat tuhoutuneet ja jäljellä oli paljon raunioita. Vaikka maanjäristysten, tautien, tulvien, tulivuorten, hyökyaaltojen seurauksena kuoli paljon ihmisiä, suurin osa ihmisistä kuoli kuitenkin koska jengit ja kaikki muut tappoivat toisiaan… eivät kauheiden tuhojen takia.

Näytti siltä kuin maa olisi tullut sairaaksi kaikista kauheista asioista mitä sen päällä tapahtui ja se viimeinkin reagoi siihen. Minulla oli se käsitys että maa halusi puhdistaa itsensä kauhesta sekasorrosta ja pahuudesta joka oli vallannut ihmiset.

Koska tulivuoret purkautuivat jokapuolella, tuhka ja raskas savu sekoittuivat keskenään.
Tuhka putosi alaspäin ja jokapuolella oli lähestulkoon täydellinen pimeys.

Taudeista tuli hyvin pahoja… minä näin kuinka ihmiset kirjaimellisesti kuolivat seisoaltaan. Oli myös toinen tauti jonka minä näin. Ihmisillä oli punaisia läikkiä ja sitten he alkoivat yhtäkkiä vuotaa verta joka puolelta, jokaisesta aukosta. Sitten, he kirjaimellisesti hajosivat tai sulivat tunnistamattomiksi kasoiksi lihaa ja luita. Minä en pysty edes kuvailla näkemääni. Kuolleita oli joka puolella.

Tämän kauhean talven jälkeen, minä näin kuinka hengissä selvinneet kokosivat kuolleita suuriin kasoihin ja polttivat heidät. Haju oli kertakaikkiaan kamala. Minä pystyin haistamaan siitä vain vähän ja pelkkä haju itsessään saisi sinut sairastumaan. Tätä ruumiiden polttamista tapahtui vain vähän sekasorron aikana, koska ihmiset olivat niin huolissaan selviytymisestä että he vain jättivät kuolleet huomioimatta.

Sitten minä näin neljä asiaa lisää.

Minä näin suuren maanjäristyksen keskellä Yhdysvaltoja. Se oli valtava ja se näytti halkaisevan Yhdysvallat kahtia suunilleen siitä kohdalta missä Missisippi Joki on. Maanjäristyksestä tuli valtava rako maahan ja se alue vajosi täysin. Se oli useita kilometrejä leveä ja se avautui ja maa putosi sen sisään. Se näytti nielaisevan kaiken. Sitten vesi virtasi Mexikon Lahdelta Suurille Järville asti, ainoastaan että ne eivät olleet enää järviä, niistä oli tullut osa isoa maan sisäistä merta.

Minä näin sarjan valtavia maanjäristyksiä joka puolella maailaa. Mutta kyseessä ei ollut useat erilliset maanjäristykset, vaan ne olivat osa valtavaam jättiläismäistä maanjäristystä joka järisytti koko maata. Tämän maanjäristyksen takia, vedet tulivat maalle joka puolella maailmaa. Kaikilla rannikoilla oli jättiläismäisiä vesiseinämiä. Tämä maanjäristys ja vesimassat saivat aikaisemmat näyttämään pieniltä. Minä en tiedä oliko maanjäristys joka halkaisi Yhdysvallat kahtia osa maailmanlaajista maanjäristystä vai ei.

Sitten minä näin kuinka suunnattoman kova tuuli osui maan päälle. Kun tuuli osui maan päälle, minä näin kuinka ihmiset menivät luoliin ja kallionkoloihin paetakseen sitä. Se oli valtava ja se puhalsi puut ja kaiken muun pois tieltä. Se näytti olevan vahvempi kuin mikään hurrikaani tai tornado. Näytti kuin kaikki olisi puhallettu pois.

Minä ymmärsin kysymättäkin, että suuri maailmanlaajuinen maanjäristys ja tuuli johtuivat suuresta esineestä, kuten planeetasta tai jostakin, joka oli tullut hyvin lähelle maata ja häiritsi kaikkea. Tämä tapahtui lähellä loppua.

Sitten minä olin taas takaisin avaruudessa katsellen maapalloa etäältä ja minä näin jättiläismäisen tulipallon, kaksi tai kolme kertaa suuremman kuin maapallo, joka lähestyi maata. Se oli äärimmäisen kirkas, punainen ja kultainen väriltään ja se nielaisi sisäänsä koko maapallon. Koska se oli erillainen kuin minkään muu näkemäni, minä kysyin mikä se oli.
Minä sain sen vaikutelman että se oli maan palaminen jota kuvaillaan kirjoituksissa. Minä ymmärsin että juuri ennen kuin se tulee, Jeesus oli ilmestynyt maan päälle ja hyvät ihmiset jotka minä olin nähnyt aikaisemmin olivat jättäneet maan Hänen kanssaan ja he eivät olleet enää maan päällä. Ainoat ihmiset jotka olivat jääneet maan päälle olivat muutamat pahat ihmiset jotka olivat selviytyneet aikaisemmista tuhoista, mutta heitä ei ollut montaa.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

DUMITRU DUDUMANIN ILMESTYKSET

Dumitru Duduman

Tässä on iso kasa Dumitru Dudumanin saamia näkyjä unia ja muita ilmestyksiä. Tekstit löytyvät Englanninkielisenä hänen perustamansa Hand of Help järjestön kotisivuilta. 

Sieltä löytyy muutama profetiakin mitkä jätin tästä pois. Näen parhaimmaksi pitäytyä enemmän näyissä, unissa ja muissa ilmestyksissä, profetioita tietenkään millään tavoin halveksimatta.

Kaikki nämä tekstit on alunperin lainattu Dumitru Dudumanin Englanninkielisestä kirjasta: ”Dreams and Visions From God” (Copyright © 1994, 1996, 2000)

Pahoittelen mahdollisia käännös ja kirjoitusvirheitä. Täytyy oikolukea tämä läpi vielä myöhemmin. Minun täytyy myös varoittaa etukäteen että tämä on todella pitkä luettava blogitekstiksi (noin 29 A4:sta).


Kuka Oli Dumitru Duduman?

Dumitru Duduman syntyi George ja Escaterina Dudumanille 14 Heinäkuuta, 1932 Hintestissä, Romaniassa. Hänen synnyin kylänsä sijaitsee Romanian koillisessa osassa, lähellä Venäjän rajaa.
Siellä Dumitru sai tiedon Jumalasta hänen vanhemmiltaan, mutta enimmäkseen hänen isoisältään, Costachelta, jota hän rakasti syvästi. Hän tottui uskonnolliseen vainoon hyvin nuoressa iässä nähtyään hänen isänsä, ja hänen vanhemman veljensä, Costachen, joutuvan vankilaan heidän uskonsa tähden. Vaikka muuta perhettä ei pidätetty, heidät määrättiin kovaan työhön kommunistien maalais projekteihin.

Vaikka Dumitru oli kasvanut Kristityssä kodissa, neljäntoista vuotiaana hän alkoi erkaantua Jumalasta. Seitsemäntoista vuotiaana hän kapinoi ja liittyi Romanian armeijaan. Hänen Jumalan torjumisensa sai hänen vanhempansa valtavan surullisiksi, ja monen kuukauden ajan he rukoilivat jatkuvasti hänen puolestaan. Dumitru vietti kahdeksan ensimmäistä kuukautta hänen armeija urastaan Chitilan varuskunnassa. Vielä tänäkin päivänä tämä paikka tunnetaan hyvin kovasta kohtelustaan alokkaita kohtaan. Alokasajan jälkeen, Dumitru oli yksi harvoista sotilaista jotka valittiin menemään Constantan sotilaskouluun. Hän aloitti Constantassa 1951 ja oli siellä neljä ja puoli vuotta. Valmistuessaan, Dumitru sai päästötodistuksen ja hänelle myönnettiin merijalkaväen luutnantin arvo. Pian hänellä oli kahdeksankymmentä miestä alaisenaan.

Se oli myös tähän aikaan kun Kristittyjen vainot alkoivat nousta. Dumitrulle annettiin määräys tutkia jokainen laiva joka tuli Constantan satamaan joka on mustalla merellä. Jos hän löytäisi Raamattuja, hänen tulisi takavarikoida ne ja pidättää kuka tahansa olisi vastuussa niiden maahantuonnista.

Yhtenä aamuna kun hän ja kahdeksan hänen miehistään tutki laivaa, Dumitru löysi ison erän Raamattuja. Hän oli haltioissaan löytäessään Raamatut sillä hän tiesi että tämä toisi hänelle ylennyksen.

Kun hän kuulusteli miestä joka oli vastuussa Raamattujen kuljettamisesta, Dumitru sai hänen ensimmäisen kohtaamisensa Jumalan voimasta. Hän kuuli äänen joka käski hänen auttaa miestä purkamaan lasti ja olla tekemättä hänelle mitään pahaa. Kun ääni jatkoi vaatimista, Dumitru totteli ja auttoi lähetyssaarnaajaa parhaansa mukaan.

Kahden vuoden ajan Dumitru pysyi mustalla merellä auttaen lähetyssaarnaajia pääsemään läpi. Sen jälkeen kun hänet lähetettiin toiseen kouluun kuudeksi kuukaudeksi, hän palasi yksikköönsä majurina. Tulevaisuus näytti hyvin valoisalta Dumitrulle, kunnes Romanian kommunistinen hallitus hyväksyi lain joka muuttaisi hänen elämänsä ikuiseksi. He määräsivät että kaikki Romanian armeijan sotilaat jotka olivat Kristittyjä, tai jotka tulivat Kristityistä kodeista irtisanottaisiin välittömästi.

Kahdenkymmentäneljän vuoden iässä, vihaisena ja pettyneenä, Dumitru palasi kotiinsa etsien kostoa. Hän meni seurakunnan tilaisuuteen mihin hänen isänsä osallistui, tarkoituksena purkaa hänen vihansa ja turhautumisensa. Kun hän käveli seurakunnan tilaisuuteen, hän kuuli laulun laulettavan joka kosketti hänen sydäntään niin syvästi että hän alkoi itkeä. Tämä oli se siemen joka alkoi itää hänen sydämessään ja joka sai hänet antamaan itsensä Jumalalle hieman tämän kokemuksen jälkeen. Vähän aikaa tämän tapahtuman jälkeen hän tapasia Marian (Ecaterina) kenestä tuli hänen vaimonsa joka kantoi hänen ensimmäistä lastaan. Tyttö, joka sai nimekseen Virginia, syntyi heille 18 Huhtikuuta, 1957. Vuoden päästä, Maria synnytti toisen lapsen, tällä kertaa se oli poika. He antoivat hänelle nimen Costica, mutta hän kuoli ollessaan vain viisi ja puoli kuukautta vanha.

Tänä koettelemusten aikana Dumitru kääntyi Jumalan puoleen, hänen rakkautensa Herraa kohtaan alkoi kasvaa. Hänet kastettiin Pyhällä Hengellä, ja ei kauaakaan kun hän alkoi saarnata.

Kun hän jatkoi Jumalalle omistautumistaan, vihollinen vastusti häntä enemmän ja enemmän. Ihmiset tulivat Kristuksen luokse, ja paholainen ei ollut mielissään. Runsaan rukouksen ja Jumalan lupauksen jälkeen, Dumitru viimeinkin näki Jumalan käden liikkuvan väkevällä tavalla. Maria parantui ja hänen näkönsä palautui täysin. Jumala alkoi käyttää Dumitrua parantumisen ja profetian alueella, ja monit näkivät Jumalan voiman hänen matkustaessaan ympäri Romaniaa. Kun Dumitru jatkoi Jumalan hyvyyden ja voiman näkemistä, hän tuli osalliseksi Raamattujen salakuljettamisesta. Romaniassa oli valtava Jumalan Sanan nälkä, kuten myös oli Venäjällä, ja Raamatut olivat hyvin harvinaisia.

Vuonna 1973 dynutry alkoi salakuljettaa valtavia määriä Raamattuja Venäjän rajan yli.
Hän oli muodostanut monia yhteyksiä ulkopuolisten lähetyssaarnaajien kanssa jotka toimittivat hänelle Raamattuja. Monien ihmeellisten tapahtumien kautta, Jumala suojeli Dumitrua jatkuvasti. Yhdellä kerralla Jumala jopa sokaisi poliisin silmät jotta hän ei pystynyt nähdä Raamatulla täytettyä autoa jota hän ajoi. Kaikkina vuosinaan kun hän salakuljetti raamattuja hän ei koskaan jäänyt kiinni.
Vuonna 1979 Dumitru jäi kiinni perustuen tietoon joka oli saatu seurakunnan sisältä olevalta ilminantajalta, Dumitru pidätettiin ja häntä kidutettiin julmasti yli viisi kuukautta. Jokainen kuviteltavissa oleva kidutuskeino oli käytössä, sähköshokeista hänen yhdeksän kylkiluunsa murtamiseen, yrittäessään saada häntä kertomaan niiden ihmisten nimet jotka olivat auttaneet Dumitrua salakuljettamaan Raamattuja. Jumalan avulla hän ei koskaan murtunut ankaran vainon alla, ja hän ei koskaan paljastanut hänen Kristittyjen veljiensä nimiä. Kun Dumitru oli vankilassa, Jumala puhui hänelle enkelin kautta, rohkaistan häntä olemaan pelkäämättä sillä hänellä olisi vielä paljon työtä tehtävänä. Hänelle kerrottiin että hänet tultaisiin vapauttamaan ja että hän tulisi salakuljettamaan Raamattuja Romaniaan ja Venäjälle vielä toiset viisi vuotta. Juuri niinkuin enkeli oli sanonut, tutkimusta johtaneen everstin kuoleman jälkeen, Dumitru vapautettiin. Ja toiset neljä vuotta hän teki uskollisesti Jumalan työtä. Yli viidentoista vuoden aikana, Jumalan avulla, Dumitru salakuljetti yli 300.000 Raamattua ja Uutta Testamenttia pelkästään venäjälle, pois lukien Raamatut mitkä hän jakoi pitkin Romaniaa.

24 Heinäkuuta, 1984, Dumitru ja hänen koko perheensä karkoitettiin Romaniasta kommunisen virkavallan toimesta. Hänelle annettiin kaksi vaihtoehtoa; joko lähde maasta tai kuole. Se oli vaikea päätös Dumitrulle koska Romania oli kaikki mitä hän koskaan oli tuntenut. Hän tulisi menemään tuntemattomaan paikkaan missä kukaan ei puhuisi hänen kieltään, eikä hän tuntisi ketään joka voisi auttaa häntä. Jälleen kerran, Jumala puhui Dumitrulle rohkaisten häntä ja kertoen hänelle että kaikki tulisi olemaan hyvin. Hänellä olisi toinen tehtävä suoritettavana ja Jumala olisi hänen kanssaan minne tahansa hän menisi.

Romanista lähtemisen jälkeen, Dudumanin perhe pysähtyi lyhyesti Italiassa, missä Romanian salainen poliisi yritti viedä Dumutrun hengen. Pian tämän jälkeen, he nousivat toiseen koneeseen, ja 3 Elokuuta, 1984 he olivat Amerikan maaperällä. Päästyään Amerikkaan, Jumala antoi Dumitrulle viestin tälle kansakunnalle sekä myös Amerikan seurakunnalle. Elämä Amerikassa oli vaikeaa Dudumanin perheelle ensimmäisten vuoden aikana mutta Jumalan opastuksessa ja johdatuksessa, he jatkoivat eteenpäin. He aloittivat pienen palvelutuon nimeltä Hand of Help (suom huom: auttava käsi), jonka pääasiallinen tarkoitus siihen aikaan oli lähettää ruoka paketteja ja rahallista apua uskonsa takia pidätettyjen Kristittyjen veljien perheille. Vuoden 1989 Romanian vallankumouksen jälkeen, Dumitru pysty mennä takaisin Romaniaan nähdäkseen perheensä. Halu auttaa hänen Kristittyjä tovereitaan paloi vielä hänen sydämessään, ja vuodesta 1990 lähtien hän on kyennyt tekemään niin. Hänen päämääränsä on ollut aina hyvin yksinkertainen: olla kuuliainen Jumalan sanalle ja kaikelle mitä Jumala pyytää. Hän oli vanhurskauden ja puhtaudun väsymätön puolestapuhuja ja hän vei Jumalan viestiä vaikka hänen kehonsa tuli vanhaksi ja alkoi oikkuilla häntä vastaan. Vastoin lääkärinsä määräyksiä, hän jatkoi matkustamista ympäri maailmaa saarnaten Jumalan Sanaa kunnes viimeinkin Toukokuussa 1997, Jumala vihdoi kutsui palvelijansa kotiin.



Dumitru Duduman - Syyskuu 1984 - Viesti Amerikalle

Myöhään yhtenä iltana, en saanut unta. Lapset olivat nukkumassa matkatavaroiden seassa. Vaimoni ja tyttäreni itkivät, menin ulos ja kävelin ympäriinsä. En halunnut että he näkivät minut itkemässä. Kävelin ympäri rakennusta, itkien ja sanoen, ”Jumala! Miksi sinä rankaisit minua? Miksi sinä toit minut tähän maahan (Amerikkaan)? En ymmärrä ketään. Jos yritän kysyä keneltäkään yhtään mitään, kaikki mitä kuulen on, ”en tiedä.”

Pysähdyin asunnon eteen ja istuin isolle kivelle. Yhtäkkiä kirkas valo tuli minua kohti.
Hyppäsin ylos koska se näyttä aivan siltä kuin auto olisi ajanut suoraan minua kohti, yrittäen ajaa päältäni! Minä luulin että Romanian Salainen Poliisi oli jäljittänyt minut Amerikkaan, ja nyt he yrittivät tappaa minut. Mutta se ei ollutkaan auto. Kun valo lähestyi minua, se ympäröi minut. Kuulin valosta saman äänen jonka olin kuullut usein aikaisemminkin ollessani vankilassa.

Hän sanoi, ”Dumitru, miksi olet niin epätoivoinen?” Minä vastasin, ”Miksi sinä rankaisit minua? Miksi sinä toit minut tähän maahan? Minulla ei ole nukkumasijaa. En pysty ymmärtämään ketään. Hän sanoi, ”Dumitru, enkö minä kertonut sinulle että minä olisin myös täällä sinun kanssasi? Minä toin sinut tähän maahan koska tämä maa tulee palamaan.” Minä sanoin, ”miksi sitten toit minut tänne palamaan? Miksi sinä et antanut minun kuolla minun omassa maassani? Sinun olisi pitänyt antaa minun kuolla sellissä Romaniassa!” Hän sanoi, ”Dumitru, ole kärsivällinen jotta voin kertoa sinulle. Nouse tähän” Nousin johonkin mikä oli hänen vieressään. En tiedä mitä se oli. Tiedän myös että en ollut unessa. Se ei ollut uni tai näky. Olin yhtä hereillä kun olen juuri nyt.

Hän näytti minulle koko Kalifornian ja sanoi, ”Tämä on Sodoma ja Gomorra! Kaikki tämä, yhtenä päivänä se palaa. Sen synti on saavuttanut Pyhän.” Sitten hän vei minut Las Vegasiin. ”Tämä on Sodoma ja Gomorra. Yhtenä päivänä se palaa” Sitten hän näytti minulle New Yorkin osavaltion. ”Tiedätkö mikä tämä on?” hän kysyi? Minä sanoin, ”En.” Sitten hän sanoi, ”Tämä on New York. Tämä on Sodoma ja Gomorra! Yhtenä päivänä se palaa”. Sitten hän näytti minulle koko Floridan, ”Tämä on Florida.” Hän sanoi. ”Tämä on Sodoma ja Gomorra! Yhtenä päivänä se palaa.”

Sitten hän vei minut takaisin kotiin, kivelle josta olimme aloittaneet. YHTENÄ PÄIVÄNÄ SE PALAA! Kaikki tämä minkä olen näyttänyt sinulle”. Sanoin, ”Kuinka se palaa?” Hän sanoi, ”Muista tämä mitä mitä minä kerron sinulle, sillä sinä tulet menevään televisioon, radioon ja kirkkoihin. Sinun täytyy huutaa lujalla äänellä. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi.” Minä sanoin, ”Miten minä pystyn menemään? Kuka tuntee minut täällä Amerikassa? En minä tunne ketään täältä.” Hän sanoi, ”Älä huolehdi, minä kuljen edelläsi. Minä teen paljon parantumisia Amerikkalaisissa kirkoissa ja minä avaan ovet sinulle. Mutta älä sano mitään muute kuin mitä olen sinulle kertonut. Tämä maa tulee palamaan!”

Minä sanoin, ”Mitä sinä teet seurakunnan kanssa?” Hän sanoi, ”Minä haluan pelastaa seurakunnan, mutta seurakunnat ovat hyljänneet minut.”. Minä sanoin, ”Miten he ovat hyljänneet sinut?” Hän sanoi, ”Ihmiset ylistävät itseään. Kunnia joka heidän pitäisi antaa Jeesukselle Kristukselle, he ottavat sen itselleen. Seurakunnassa on avioeroja. Seurakunnassa on aviorikosta. Seurakunnassa on homoseksuaaleja. Seurakunnassa on abortteja ja kaikkia muita mahdollisia syntejä.

Synnin tähden, olen jättänyt jotkut seurakunnat. Sinun täytyy huutaa lujalla äänellä että heidän täytyy laittaa loppu heidän synninteolleen. Heidän täytyy kääntyä Herran puoleen. Herra ei ikinä väsy antamaan anteeksi. Heidän täytyy lähestyä herraa, ja elää puhdasta elämää. Jos he ovat tehneet syntiä tähän asti, heidän täytyy laittaa loppu sille, ja aloittaa uusi elämä niinkuin Raamattu kertoo heille elettävän.”

Minä sanoin, ”Kuinka Amerikka palaa? Amerikka on kaikista mahtavin maa koko maailmassa. Miksi sinä toit meidät tänne palamaan? Miksi sinä et olisi ainakin antanut meidän kuolla siellä missä KAIKKI Dudumanit ovat kuolleet?”

Hän sanoi, ”Muista tämä, Dumitru. Venäläiset vakoojat ovat saaneet selville missä Amerikkalaiset ydinase varastot sijaitsevat. Kun Amerikkalaiset ajattelevat että on rauha ja on turvallista – maan keskeltä, osa ihmisistä alkaa taistella hallitusta vastaan. Hallitus on kiireinen maan sisäisten ongelmien kanssa. Sitten merestä, kuubasta, nigaraguasta, mexicosta… ”Hän kertoi minulle kaksi muuta maata, mutta en muista mitä ne olivat.) ”…He pommittavat ydinasevarastot. Kun ne räjähtävät, Amerikka palaa!”

”Mitä teet Herran Seurakunnan kanssa? Kuinka sinä pelastat ne jotka kääntyvät sinun puoleesi?” minä kysyin. Hän sanoi, ”Kerro heille tämä: kuten pelastin kolme nuorukaista tulisesta pätsistä, ja kuten pelastin Danielin leijonien luolasta, samalla tavalla minä pelastan heidät.”

Herran enkeli kertoi minulle myös, ”Minä olen siunannut tätä maata Juutalaisten ihmisten takia jotka ovat tässä maassa. Minulla on seitsemän miljoonaa Juutalaista tässä maassa, mutta he eivät ole halunneet tunnustaa minua Herraksi. He eivät halunneet kiittää Jumalaa niistä siunauksista joita saivat tässä maassa. Israel ei halua tunnustaa Jeesusta Kristusta. He laittavat toivonsa Amerikassa asuviin Juutalaisiin. Mutta, kun Amerikka palaa, Herra nostaa Kiinan, Japanin ja muut maat venäjää vastaan. He voittavat venäläiset ja työntävät heidät takaisin pariisin porteille asti.

Siellä he tekevät rauhansopimuksen, ja nimittävät Venäläiset heidän johtajikseen. Sitten he käyvät yhdessä Israelia vastaan. Kun Israel tajuaa että sillä ei ole Amerikan voimaa sen turvana, se tulee olemaan kauhistunut. Silloin se kääntyy Messian puoleen vapautuakseen. Silloin Messias tulee. Sitten, Seurakunta tapaa Jeesuksen ilmassa, ja hän tuo heidät takaisin kanssaan öljymäelle. Sillä hetkellä, Harmageddonin taistelu tullaan taistelemaan.

Kun kuulin kaiken tämän minä sanoin, ”jos todella olet Herran enkeli, ja kaikki mitä olet kertonut on totta, sitten kaiken tämän mitä olet sanonut täytyy löytyä Raamatusta" Hän sanoi, ”Kerro jokaisen lukea Jeremia 51:8-15, Ilmestyskirja luku 18 ja Sakaria luku 14, missä Kristus taistelee maan asukkaita vastaa. Hänen voittonsa jälkeen,” enkeli sanoi, ”Tulee olemaan yksi lauma ja yksi Paimen. Valolle ei ole tarvetta. Jumalan Karitsa tulee olemaan Valo. Ei ole sairautta, ei kyyneleitä ja ei kuolemaa. Tulee ainoastaa olemaan iankaikkien ilo ja Jumala tulee olemaan hallitsija.
Tulee olemaan yksi kieli. Yksi laulu. Ja ei ole tarvetta tulkille! … Ja, Dumitry,” hän jatkoi, ”Varoituksen sana. Jos pidätät mitään Amerikkalaisilta ihmisiltä mitä olen kertonut, minä rankaisen sinua ankarasti.” Miten minä tiedän että kaikki tämä on totta -että kaikki tämä todella tapahtuu?” minä kysyin. ”Merkkinä siitä että minä olen puhunut sinulle, huomenna ennen kuin heräät, lähetän jonkun tuomaan sinulle sängyn, ja iltapäivällä minä lähetän sinulle auton ja purkillisen hunajaa. Tämän jälkeen minä lähetän jonkun maksamaan sinun vuokrasi.” Seuraavana päivänä joku toi Dumitrulle pedin, iltapäivällä saapui auto ja purkillinen hunajaa. Myös hänen vuokransa maksettiin , juuri niinkuin Jumala oli luvannut hänelle. (Luku 10, ”THROUGH THE FIRE WITHOUT BURNING.”) Sitten enkeli lähti.



Dumitru Duduman – 1984 - Suuri Babylon

Miksi Jumala nimesi Amerikan Suureksi Babyloniksi?*

”Kerro heille, koska kaikki kansat ympäri maailmaa muuttivat Amerikkaan omien jumaliensa kanssa ja heitä ei pysäytetty. Amerikassa olevan vapauden rohkaisemana, pahuus alkoi lisääntyä. Myöhemmin, vaikka Amerikka oli perustettu Kristityksi kansakunnaksi, Amerikan kansa alkoi seurata vieraita jumalia joita maahanmuuttajat toivat mukanaan, ja myös käänsivät selkänsä Jumalalle joka rakensi tämän maan ja soi sen menestyä.”

*Alkuperäisessä tekstissä ”Mystery Babylon” (Salainen Babylon)

Ilm. 17:5 Suomenkielinen käännös sanoo ”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti."



Dumitru Duduman - Elokuu 1984 - Lähetetty Amerikkaan

Lainaus kirjasta ”Through The Fire Without Burning”; Tämä tapahtui pian sen jälkeen kun Dumitru saapui Kaliforniaan kun hänet ensin oli karkoitettu kotimaastaan Romaniasta Raamattujen salakuljettamisen johdosta.

Kun lopulta nukahdin, näin oudon ja merkittävän unen.

Löysin itseni jälleen Romaniasta. Vaimoni Maria ja minä olimme vierailemassa omenatilalla.
Jostain syystä meidän ei sallittu mennä sisään. Omistaja lähestyi meitä ja sanoi: ”mitä te teette täällä? Teidän oikeutenne ovat Amerikassa. Häipykää tai soitan poliisille!”

Anelin omistajalta että hän antaisi meidän kävellä kauniin puutarhan läpi vielä viimeisen kerran, mutta hän ei suostunut tähän. Kun seisoin odottamassa, yhtäkkiä huomasin että ulkona alkoi tulla pimeää, tämä oli outoa sillä kello oli noin 13.00 päivällä. Katselin ympäriinsä nähdäkseni mistä pimeys tuli ja olin kauhistunut kun näin tulivuoren purkautuvan. Tulivuoren laava levisi ylitse lähistöllä olevien kotien ja sitten se alkoi nousta maaperän.

”Maria”, sanoin unessa, ”tiedät varmaan että tulemme kuolemaan.” Maria hymyili.
”Olen niin iloinen että kuolen Romanian maaperällä.” Sitten yhtäkkiä, Amerikkalainen helikopteri laskeutui pelastamaan meidät. Kun pääsin sisälle helikopteriin, katsoin pilotin tuttavallisiin silmiin. Hän oli mies joka oli pukeutunut valkeisiin vaatteisiin; Herran enkeli. Hän ei puhunut mitään, vaan viittoi meitä istumaan alas. Kun olimme korkealla ilmassa maan yläpuolella, hän vihdoin sanoi, ”katsokaa alas”. Katsoin alas ja Romanian maa oli peittynyt tankeilla, konekivääreillä ja lentokoneilla, kaikki olivat valmiita taisteluun. [Tämä tapahtui joulukuussa 1989 Romanian vallankumouksen aikana].

”Katso, kaikki tämä paha tulee tapahtumaan aikanaan. Tämän takia Herra on vienyt sinut pois Romaniasta, pelastaakseen sinut. Nyt olet siinä asemassa että voit auttaa kansaasi uudesta kodistasi käsin. Sinä toimitat valtavasti apua sinun Kristityille Veljillesi ja Siskoillesi sekä myös rakkaillesi. Tämän takia olen lähettänyt sinut Amerikkaan. Joten ole vahva ja luota Herraan täysin. Hän ei petä sinua.”

Seuraavaksi, näytti että olimme Kalifornian yläpuolella. Enkeli sanoi, ”Tuolla on San Fransisco. Tuolla on Sacramento ja Modesto. Pian näemme Los Angelesin.” En ollenkaan tiennyt että tälläisiä paikkoja on Kaliforniassa, tai edes koko maailmassa. Mutta silti muistan nimet tarkasti.

Lopulta olimme Fullertonin yläpuolella missä nykyisin asumme. ”Voit mennä kotiin,” enkeli sanoi, ”mutta minä haluan kertoa sinulle mitä tapahtuu. Olet nähnyt monia kaupunkeja. Päivä tulee jolloin minä rankaisen näiden kaupunkien asukkaita heidän syntiensä tähden. Heidän syntinsä ovat nousseet taivaaseen asti. Jumala rankaisee heitä aivan kuten hän rankaisi Sodomaa ja Gomorraa.”

”Kuinka tämä tapahtuu? Aivan varmasti he pystyvät puolustamaan itseään mitä tahansa kuviteltavissa olevaa hyökkäystä vastaan.”

”Se on sinun mielipiteesi, ei Jumalan mieli. Venäjän hallituksella tulee olemaan kaikki tiedot Amerikkalaisten ohjusten sijainnista. Heillä tulee olemaan asetehtaiden tarkat sijainnit tiedossa. Jopa nyt he valmistelevat hyökkäystä Amerikkaa vastaan. Kun Amerikka uskoo että on rauha ja on turvallista, Venäläiset hyökkäävät kaikella voimallaan. Heillä on se jo suunniteltuna! He suunnittelevat hyökkäävänsä sellaisista etäisistä paikoista kuten, Kuuba, Nicaragua, Keski Amerikka, Mexico ja meri. Heillä on ollut nämä suunnitelmat pitkän aikaa, mutta Jumala ei ole sallinut niiden tapahtua. Jokatapauksessa, päivä tulee jolloin Amerikkaa rangaistaan synneistään tulella.

Olin kauhuissani. ”Miksi sinä toit minut tänne kuolemaan? Miksi et antanut minun kuolla siellä missä minun vanhempanikin kuolivat?”

”Älä pelkää.” Hän puhui rauhallisesti ja hiljaa. ”Puhdas sydämisiä ei rangaista. Ne joita muiden synnit eivät ole koskettaneet, ja ovat uskollisia ja totuudenmukaisia, kuulevat Jumalan trumpetin ja Jumalan enkelin huutavan, ”Herää!” Heille kerrotaan minne mennä.”

”Minne he menevät?”

Helikopteri nousi ilmaan jälleen. Haukoin henkeäni, kun katselin kauniita kaupunkeja. Kaksi jokea virtasi yhden kaupungin läpi ja toisen kaupungin vierellä kasvoi valtava, rehevä metsä. ”Tämä on sinun turvapaikkasi kun koettelemuksen ajat kohtaavat Kaliforniaa. Sinun perheesi, ja kaikki ne jotka kuulevat Herran äänen, ymmärtävät Jumalan mahtavan Trumpetin viestin.

Syvästi vaivaantuneena, Heräsin levottomasta unestani. Seuraavana aamuna kerroin unesta perheelleni ja aloitin 21 päivän paaston.



Dumitru Duduman - Helmikuu 19, 1989 - Enkeli Punaisella Hevosella

Olin unessa tänä iltapäivänä, kun heräsin hevosen hirnahdukseen, sekä ruoskan ääneen!
Kun avasin silmäni, näin miehen punaisella hevosella. ”Nouse ylös, Dumitru!” mies sanoi. Kun nousin ylös, minut kaadettiin samantien hänen voimastaan. ”Nouse ylös!” hän toisti. Nousin ylös, mutta taas kerran minut kaadettiin alas. Nousin ylös, ja minut kaadettiin kolmannen kerran. Minä kysyin häneltä miksi hän teki niin minulle. ”Näyttääkseni sinulle voimani”, hän sanoi.

Tämä mies oli valmiina sotaan. Hänellä oli päässään kypärä, aseita ja veitsiä vyötärön ympärillä, konekivääri roikkui hänen kaulastaan ja hänellä oli miekka toisessa kädessä. Hän sanoi, ”Minä olen enkeli, ja Gabriel lähetti minut alas. Miksi sinun sydämesi on surullinen kun monet ihmiset eivät ota vastaan viestiä? Ihmiset ovat iloisia kun rauha on täällä, mutta vielä vähän aikaa niin se muuttuu sodaksi! Minut on lähetetty ottamaan rauha pois maan päältä.” (Ilm 6:3-4)*

Enkeli jatkoi, ”Joissain paikoissa alkaa sota. Ihmiset nostavat miekkansa toisaan vastaan.” Hän jatkoi, ”älä ole huolissasi, vaan ole iloinen! Miksi sinä olet huolissasi rahasta? Huudot, rukoukset ja paastoamiset ihmisiltä sinun maassasi (Romaniassa) ovat saavuttaneet Jumalan. Älä ole huolissasi! Kulta, hopea ja rikkaudet kuuluvat Jumalalle. Hän ei tuota sinulle pettymystä. Katso, osa ihmisistä,” sanoi enkeli, ”eivät halua ottaa uskoa totuutta tai asioita jotka tulevat tapahtumaan. VAIN NE JOIDEN NIMET OVAT KIRJOITETTUNA ELÄMÄN KIRJAAN KUUNTELEVAT JA TEKEVÄT PARANNUKSEN! Taistele kovasti, sillä taistelusta tulee vaikempaa kun jatkat. Se tulee olemaan vaikeampaa kuin koskaan ennen,” hän sanoi. ”Päivät ovat luetut, ja se mitä olen sinulle kertonut tulee tapahtumaan.” Ukkosen kaltaisen jylinän ja kirkkaan valon saattelemana, hän kaatoi minut kumoon vielä viimeisen kerran ja hävisi.

*Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: ”Tule!” Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.



Dumitru Duduman - Kesäkuu 1989 - Näky Vuoresta

Kun olin Wisconsinissa pastorin kotona, paaston ja rukouksen aikana, suru valtasi minut.
Menin huoneeseeni ja aloin puhua kielellä. Yhtäkkiä, suuri vuori ilmestyi eteeni. Puolet vuoresta kukoisti vihreillä puilla, ja toinen puoli oli karu ja autio. Sitten kuulin ison räjähdyksen, ja voimakas ääni sanoi, ”California palaa! California palaa! Kiipeä vuorelle! Siellä sinä olet turvassa!”

Olin epätoivoinen koska minun perheeni ei ollut minun kanssani, vaan Kalifornisassa. Joten kutsua heitä. Minä näin Kalifornian tulessa. Minä aloin kiivetä vuorelle, ja kun katsoin takaisin, näin vaimoni raahaavan minun kolmea lastenlasta mukanaan. ”Tulkaa nopeasti tänne ylös jotta ette pala!” minä huusin. Sitten näin tyttäreni auttamassa hänen miestään eteenpäin, koska hänen miehensä pelkäsi putoamista. ”Kerro heille etteivät he katso taakseen,” ääni sanoi. Huusin heille nämä ohjeet, ja käskin heidän kiirehtiä jotta tuli ei saavuttaisi heitä.

Viimeinkin, kaikki meistä olivat vuoren huipulla. ”Katso alas.” ääni sanoi. Katsoessani alas näin tulen tulvivan maasta, puut ja talot hajosivat silmieni edessä. Ihmiset huusivat tuskissaan ja kivuissaan. Näin kuinka jotkin heistä yrittivät kiivetä vuorta ylös mutta suurin osa heistä ei kyennyt siihen. Sitten, kaksi miestä valkoisiin pukeutuneena ilmestyi. Yksi heistä sanoi lujalla äänellä, ”Näetkö kuinka Kalifornia palaa? Tämä on kuinka se tulee tapahtumaan.” Tärisin pelosta, Ilmestyin takaisin pastorin takapihalle. Liekit tulvivat maast,a, joten aloin huutamaan, ”Menkää ulos talosta ja kiivetkää vuorelle jotta ette palaisi! Amerikka palaa!” Juoksien ulos talosta, he huusivat, ”pelasta meidät, Jeesus!”

Hämmentyneenä, näin kaksi miestä valkoisissa vaatteissa ilmestyvän uudestaan. Toinen heistä sanoi, ”Näetkö mitä olen näyttänyt sinulle? Tämä on kuten tulee tapahtumaan. Vuori jonka näit on Jeesus Kristus. Ne jotka elävät pyhää elämää tulevat pelastumaan. Kun hyökkäys tulee ja maa palaa, vain ne joiden nimet ovat kirjoitettuna elämän kirjaan tulevat pelastumaan. Muista kertoa kaikille mitä minä olen näyttänyt sinulle.” Kun näky loppui, kerroin pastorilleni mitä oli tapahtunut ja soitin samantien perheelleni. ”Palaako siellä? Onko mitään tapahtunut?” minä kysyin. Olin ikionnellinen kun kuulin että mitään ei ollut tapahtunut.

Kun seisomme vuorella, tulemme pelastumaan.



Dumitru Duduman - 5 Joulukuuta, 1989 - Tähti

Palasin juuri kotiin Wisconsinista. Joka kerta kun rukoilin, todella iso tähty ilmestyi eteeni. Tämä tapahtui noin kuusitoista kertaa peräkkäin parin päivän sisällä. Joka kerta kun tähti ilmestyi, se piti suurta ääntä ja vapisi. Muutaman sekunnin ajaksi se hyppäisi ylös ja sitten, suurella nopeudella se putosi maahan. Rukoilin yhdessä perheeni kanssa löytääkseni vastauksen.

Kuudennentoista kerran jälkeen, vastaus tuli. Kuulin äänen sanovan, ”Näetkö tämän tähden? Se edustaa Amerikkaa. Näin nopea tulee olemaan Amerikan tuho! Yhtä nopeasti kuin tuo tähti putosi!”

Sitten ääni sanoi, ”Minä rakastan Kristittyjä tässä maassa kaikkien hyvien tekojen tähden joita he ovat tehneet, ja avun vuoksi jota he ovat antaneet niille jotka sitä ovat tarvinneet. Minä olen siunannut tätä maata jotta muut ihmiset tulisivat siitä ruokituksi.”

Ääni sanoi myös, ”Tulee olemaan aika ihmisten valmistautua”. Ne joiden tarvitsee tehdä parannus tulisi tehdä se nyt, ennen kuin se on liian myöhäistä. Aika ilman ongelmia jatkuu kunnes valittujen luku on tullut täyteen.” (Obadja 1:4)*

Minun rukoukseni on että Jumala olisi armollinen tälle kansakunnalle.

*Vaikka tekisit pesäsi korkealle niinkuin KOTKA ja vaikka sen sija olisi TÄHTIEN välissä, minä syöksen sinut sieltä alas, sanoo Herra.



Dumitru Duduman - Tammikuu 1990 - Paluu Romaniaan

Olin siinä uskossa että en koskaan enää pystyisi palata Romaniaan.

Kun istuin pedilläni motellihuoneessa Michiganissa, valopilari ilmestyi eteeni.
Valo oli todella voimakas. Valon sisällä näin kasvot. Ääni sanoi, ”Sinä tulet menemään Romaniaan, mutta älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja mitään ei tule tapahtumaan sinulle. Sinä tulet palaamaan kotiisi rauhassa.”

Sitten hän sanoi minulle, ”Älä lakkaa kertomasta minun ihmisilleni että heidän tulee tehdä parannus, vielä lyhyen aikaa, ja sitten minä alan tuomitsemaan niitä jotka nyt häpäisevät minua ja ovat minulle tottelemattomia.” Sitten valo katosi.

Ilolla ja rohkeus sydämessäni minä sanoin, ”Jos Jumala on minun puolellani, kuva voi olla minua vastaan?”



Dumitru Duduman - Kesäkuu 6, 1990 - Jumalan Maja

Kesäkuun kuudennen päivän yönä en saanut unta, vaan ajatusten vaivatessa, aika meni eteenpäin tarpeeksi nopeasti. Kun katsoin kelloa oli jo keskiyö. Menin polvilleni ja käytin jonkin verran aikaa rukoiluun, ja sen jälkeen menin nukkumaan. Uni jonka näin sinä yönä sai minut tärisemään. Se kauhistutti minua.

Minun eteeni ilmestyi mies jolla oli komeat kasvot, mutta hän oli erittäin iso. Seisoessaan, hänen päänsä ulottui taivaisiin asti, mutta hänen jalkansa eivät olleet millään kiinteällä alustalla.
Ukkosen jylinä tuli ulos hänen suustaan. Hän otti tähden, kuun ja auringon ja laittoin ne telttaan. Sitten en nähnyt enää maata tai ihmisiä, vain taivaat jotka olivat kuin vettä. Minä pelästyin ja kysyin, ”Mitä oikein tapahtuu? Missä kaikki ihmiset ovat?”

Sitten hän näytti minulle suuren telta. Oven raosta näin kirkkaan valon. Se oli niin voimakas että en pystynyt katsomaan siihen suoraan. Ukkosenjylinän keskeltä kuulin äänen sanovan, ”katsokaa, tämä on Jumalan Maja, jossa valitut ovat.”

Kun katsoin teltassa olevan valon läpi näin Kristuksen. Sitten kuulin äänen sanovan, ”Nämä ovat minun lunastamani jotka ovat maassa ja joilla on puhdas elämä ja jotka ovat pestyt minun veressäni.”

Sen jälkeen kuulin valtavan salamaniskun. Sitten heräsin. Menin kertomaan näkemästäni perheelleni ja nyt haluan jakaa sen sinun kanssasi.

Ilm 21:3 ”Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat häen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa.”



Dumitru Duduman - 1991 - Milloin se tapahtuu?

Joten monet ihmiset kyselivät, ”Milloin se tapahtuu? Milloin Amerikka palaa?”
Minä rukoilin ja kysyin Jumalalta, ”Mitä minä sanon ihmisille kun he kysyvät minulta milloin se tapahtuu?” Sinä yönä enkeli tuli ja kosketti käteeni ja sanoi, ”Dumitru, herää! Nouse ylös!
Ota raamattusi ja lue Hoosea 4:6-9* ja Hoosea 6:1-3**.

”Kerro Amerikan kansalle että yksi päivä Herran kanssa on kuin tuhat vuotta, ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Jos he tekevät parannuksen ja kääntyvät takaisin Jumalan puoleen, he selviävät toisesta päivästä kolmanteen päivään. Jos he eivät tee parannusta, he eivät selviä siitä.”

2 Piet 3:8 ”Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä Herran edessä niinkuin tuhatvuotta, ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”

* ”Minun Kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan minä myös sinun lapsesi. Niin paljon kuin heitä on, niin paljon he ovat tehneet syntiä minua vastaan. Minä muutan heidän kunniansa häpeäksi. Minun kansani synnistä he saavat ruokansa, heidän pahoja tekojansa heidän sielunsa himoitsee. Mutta papin on käyvä niinkuin kansankin; minä rankaisen häntä hänen vaelluksestansa ja kostan hänelle hänen tekonsa.”

** ”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade joka kostuttaa maan.”



Dumitru Duduman - Maaliskuu 1991 - Pelkää minua ja tule lähemmäksi

Room 1:18, ”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa.”*

Jumalan enkeli vieraili luonani kahdesti yhden viikon aikana.
Ensimmäinen vierailu tapahtui yhdeksäs huhtikuuta noin klo:17:00. Yhtäkkiä tunsin valtavan heikkouden tulevan ylleni. Menin makaamaan sänkyyn ajatellen että olin uuvuksissa ja tarvitsin lepoa. Hetkessä olento ilmestyi eteeni. Hän oli pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, hänen kasvonsa loistivat niin kirkkaasti että en pystynyt erottamaan hänen muotojansa. Hän ravisteli minua ja sanoi, ”Herää, sillä minun täytyy kertoa sinulle jotain.” Kun avasin silmäni minä näin että Jumalan enkelillä oli mukanaan paperi joka oli kirjoitettu Hepreaksi. Hän sanoi, ”Lue”. Kun aloin katsoa kirjaimia ne muuttuivat Romaniaksi. Siinä luki: ”Älä lakkaa kertomasta minun kansalleni että heidän täytyy pelätä minua ja tulla lähemmäksi...” Se oli kaikki mitä ehdin lukea sillä yksi minun lapsenlapsistani hyppäsi jaloilleni, ja kaikki katosi.

Tämä sai minut hyvin surulliseksi, joten aloin rukoilla ahkerasti että enkeli tulisi takaisin viestinsä kanssa. Vietin seuraavat pari päivää suurimmaksi osaksi rukouksessa. Sitten, mies pukeutuneena valkeisiin vaatteisiin ilmestyi. Hän näytti mielestäni todella oudolta sillä hän ei näyttänyt tavalliselta mieheltä. Ajattelin kysyä häneltä kuka hän on, mutta ennen kuin sain sanottua sanaakaan, hän alkoi puhua minulle. ”Kaikki mitä olen näyttänyt sinulle, ja kertonut sinulle ovat asioita jotka ovat tapahtuneet, tapahtuvat ja tulevat tapahtumaan. Älä unohtaa kertoa jokaiselle että heidän tulee ylistää Jumalaa koko sydämestään.” Hän jatkoi rohkaisten, ja korjaten minua henkilökohtaisesti, ja myös minun perhettäni. Kun hän lopetti, kysyin, ”Kuka sinä olet?”

”Minä olen se, joka on, joka oli, ja joka aina tulee olemaan kanssasi,” hän sanoi. Kun hän oli lopettanut tämän lauseen hänet ympäröi voimakas valo, ja hän katosi.

*Amerikankielinen raamatun käännös samasta jakeesta kuuluu suomennettuna näin: ”Sillä Jumalan viha tuodaan ilmi taivaasta kaikkea jumalattomuutta ja ihmisten vääryyttä vastaan, niiden jotka tukahduttavat totuuden vääryydessä.”



Dumitru Duduman - Toukokuu 1991 - Valon välke

Unessani, aurinko ja kuu ilmestyivät taivaalla voimakkaampana kuin mitä olin koskaan ennen nähnyt. Yhtäkkiä kaksi miestä tuli ulos valosta; toinen tuli ulos auringosta, ja toinen tuli ulos kuusta. Auringossa ollut mies alkoi puhumaan. ”Minä olen Vanhurskaan Poika, ja minä tulen tuomitsemaan maailman! Nouse ylös ja tee työtä NYT vielä kun on vielä päivä, sillä yö on tulossa pian milloin et enää pysty tekemään töitä. Minä haluan vahvistaa sinua, sillä minulla on sinulle vielä tehtäväksi. Katso vasemmallesi.”

Kun katsoin vasemmalleni, minä näin mustan pilven lähestyvän raivokkaasti, ukkosta ja salamointia jyrisi ulos siitä! Se peitti horisontin, ja pian se peitti kuun ja auringon. Raskas haju täytti paikan jossa seisoin, tehden hengittämisen hyvin hankalaksi. ”Mitä tämä kauhea löyhkä voi olla?,” minä kysyin.

”Tämä on miltä ydin laskeuma haisee,” Hän vastasi.

Sitten yhtäkkiä, pilven synkeydessä, kaukana sieltä missä seisoin näkyi pieni valon välke. Ääni auringossa sanoi, ”Kävele valoa kohti.”

Kun lähdin seuraamaan valon välkettä, koko minun perheeni oli yhtäkkiä kanssani. Me jatkoimme hyvin kapealla polulla kävelyä, ja hyvin pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen me saavuimme ison virran kohdalle. Ääni puhui jälleen, ”Sinun täytyy mennä veden yli!” Minä tulin levottomaksi, koska ei ollut mitään tapaa millä olisimme päässeet ylitse. Sitten jotain hiihtohissin tapaista ilmestyi eteemme. Ääni puhui jälleen, ”Mene kyytiin.” Ennen kuin meillä oli edes aikaa miettiä, me saavuimme virran toiselle puolelle. Sitten ääni sanoi minulle, ”Älä ole hiljaa. Kerro ihmisille että aika on hyvin lyhyt ja vaikeuduet TULEVAT maan päälle. Minä annan vielä aikaa niiden sieluille ketkä haluan pelastaa. Kerro ihmisille että minä olen mustasukkainen Jumala, ja että minä haluan heidät kaikki itselleni. Kerro heidän rukoille enemmän ja ylistää minua kaikesta sydämestään pyhyydessä, ja puhtaudessa.”

Sitten heräsin



Dumitru Duduman - Elokuu 1991 - Taivalliset Vieraat

Minun oli vaikea nukahtaa viime yönä. Rukoilin paljon. Kun viimein nukahdin, näin unen.
Olin vuorien ympäröimässä laaksossa. Joku huusi minulle, ”Juokse ja piiloudu! Sade on tulossa!”
Ajattelin, ”En minä pelkää sadetta.” Katsoin ympäriinsä enkä pystynyt näkemään ketään.

Sitten kuulin ukkosenjyrinää! Suuri salama meni läheltä ohitseni!
Siitä tuli ulos kaksi olentoa.

Olennot kysyivät että olenko peloissani. Minä sanoin, ”Kyllä.” He kysyivät että tiedänkö keitä he ovat. Minä sanoin ”En.”

He sanoivat, ”Me olemme taivaallisia olentoja.” Heidän vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Heidän silmänsä olivat pistävät. Niissä oli niin kirkasta valoa että pystyin hädin tuskin katsomaa niihin. Heidän hiuksensa oli valkoista kuin villa, ja se oli pitkä, ulottuen heidän selkäänsä asti. Toisella heistä oli kirja ja toisella oli muste joka oli kiinnitetty hänen vyöhönsä, sekä suuri kynä hänen kädessään. Kynän toissa päässä oli pyyhekumi.

Kynää pitävä olento sanoi, ”Minut lähetettiin saattamaan Pakanoiden kirja valmiiksi. Haluatko nähdä teidän nimenne?” Minä katsoin ja näin kuinka kaikki minun perheenjäsenteni nimet olivat kirjoitettu sinne, ja ne oli ympyröity. Minä kysyin miksi ne oli ympyröity. Hän sanoi, ”Paholainen ei tykkää siitä mitä sinä teet ja taistelee voimakkaasti kaikkea tekemääsi vastaan. Minä olen ympyröinyt nimenne jotta voin antaa teille ylimääräistä suojelusta.”

Hän avasi kirjan takakannen ja laski neljä tyhjänä olevaa sivua kirjan lopussa. ”Kun nämä ovat täynnä,” hän sanoi, ”Pakanoiden kirja tulee valmiiksi. Sitten minä palaan takaisin kansani luokse.
Jotkin nimet jotka on listattu täällä pyyhitään yli. Minä poistan niiden nimet jotka ovat pilkanneet Jumalaa ja kiusanneet Armon Henkeä. Minä korvaan ne muilla nimillä.”

Minä aioin kysyä niiden neljän sivun tarkoitusta, mutta ennen kuin ehdin kysyä mitään, hän tyrkkäsi kynän mustepulloon, ikäänkuin miekka laitetaan tuppeen. Kun hän teki niin, tuli valtava ukkonen ja salamointi ja putosin alas. Sitten heräsin.



Dumitru Duduman – 1991 - Pilvet Taivaalla

Sen jälkeen kun olin rukoillut menin nukkumaan. Näin nukkuessani unta missä joku kertoi minulle, ”Sade on tulossa!”

Katselin ympärilleni mutta en nähnyt ketään. Yhtäkkiä oli ukkosta ja salamointia, ja punainen pilvi ilmestyi. Sen keskellä oli kommunismin sirppi ja vasara.
Toisella puolella oli toinen pilvi, mutta ilman epätavallista väriä. Yhtäkkiä kirkas tähti ilmestyi pilvan keskeltä. Punainen pilvi alkoi ympäröidä pilveä jossa oli tähti, ja yritti pyydystää sen.
Välittömästi, valkoinen pilvi ilmestyi, ja tuotti ukkosta ja salamointia. Kun se ilmestyi, punainen pilvi hajosi. Sitten kaksi miestä ilmestyi valkoisesta pilvestä. Toisen kasvot olivat niinkuin aurinko. Se oli niin kirkas etten pystynyt katsomaan sitä. Toisella oli nöyrät kasvot, ja kirja kädessään. Hän avasi kirjan, ja sanoi, ”Katso.” Hän alkoi laskea kirjan tyhjiä sivuja. Siinä oli jäljellä vain 3 ja yksi neljäsosaa sivua. Sitten hän sanoi. ”Ei kestä kauaa. Ole valmis. Kun nämä sivut ovat täynnä, armo jättää Pakanat. Tule lähemmäksi minua nyt, enemmän kuin koskaan ennen – ja ole pyhä, koska vaikeat ajat ovat tulossa.” Sitten mies jolla oli kirja samoi, ”Katso oikealle.” Kun katsoin oikealle, näin kauniin puutarhan täynnä kaikenlaisia kukkia. Mutta minä en ollut koskaan nähnyt MITÄÄN näistä kukista ennen.



Dumitru Duduman - 23 Tammikuuta 1992 - Amerikka Putoava Tähti

Oli myöhä. Menin nukkumaan rukouksen jälkeen. Unessani, kuulin lujan äänen.
Kun katselin ympärille, minä näin ison tähden taivaalla, mutta sen kärjet olivat taittuneet.
Yhtäkkiä, kuulin kavioiden ääntä, jotka tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi. Kun katsoin mistä meteli tuli, Minä näin neljän hevosen vetämässä vanhanaikaista vaunua. Vaunussa oli neljä miestä. He olivat varustettu raskaalla tykistöllä ja he alkoivat ampua tähteä. Tähti alkoi palaa. Sitten se putosi taivaalta. Minä heräsin ja kerroin Mikelle uneni. Hän kysyi minulta mitä se merkitsee. Kun kerroin hänelle etten tiedä sen merkitystä, hän kehoitti minua rukoilemaan, ja jos se olisi Jumalasta, Hän antaisi minun nähdä se uudestaan.

Minä rukoilin ja jälleen yritin nukahtaa.
Minä nuokuin, kun jälleen kuulin meteliä ja näin tähden taittuneine kärkineen. Jälleen kuulin kavioiden ääniä. Mutta tällä kertaa kun nostin katseeni, hevosia olikin kuusi; ja kuusi miestä oli vaunussa. Kaikilla heillä oli naamarit päällä ja he olivat aseistettuja. Jälleen kerran he alkoivat ampua tähteä. Tähti alkoi palaa ja putosi. Pelästyneenä, minä heräsin. Olin levoton, rukoilin uudestaan ja kysyin Jumalalta selitystä unelleni. En pystynyt nukahtamaan muutamaan tuntiin uudestaan, mutta kun lopulta nukahdin, näin saman unen uudestaan.
Tällä kertaa meteli oli vielä suurempi. Jällen kerran tähti tuli esiin, samoinen vääntyneine päineen.
Kuulin taas hevosten äänet. Tällä kertaa tosin, ei ollut neljää tai kutta hevosta. Hevosia oli kahdeksan; ja vaunussa oli kahdeksan miestä. Miehet ampuivat tähteä jälleen, ja se putosi. Tällä kertaa, kun se osui maahan, se räjähti. Samaan paikkaan missä tähti oli ollut, ilmestyi valkoisiin pukeutunut mies. Hän sanoi, ”Tähti edustaa Amerikkaa. Syy miksi tähden kärjet ovat vääntyneitä, on koska Amerikka on langennut pois totuudesta, ja Jumalan tiestä. Kahdeksan hevosta, ja miehet vaunuissa, edustavat kahdeksaa kuningasta jotka nousevat Amerikkaa vastaan ja voittavat sen.” Sitten uni loppui.


Sinä samana aamuna, rukoukseni aikana, minä näin punaisen lipun jossa oli vaalean sinistä ja valkoista vasemmassa kulmassa. Se vuosi verta. Pitäköön Jumala meidät hereillä, ja valmiina.



Dumitru Duduman - 3 Kesäkuuta, 1992 - Mies Joka Piti Kuuta

Näin unta että olin joen rannalla. Kun katsoin veteen näin että se oli hyvin likaista. Halusin ottaa kaloja kiinni, mutta en pystynyt koska vesi oli niin mutaista. Kysyin itseltäni, ”Kuinka voisin ottaa kaloja kiinni tästä joesta? Missään ei ole puhdasta vettä jolla voisin puhdistautua jälkikäteen.”

Kun katsoin edemmäs jokea pitkin, minä näin kuinka iso määrä puhdasta vettä oli tulossa. Kun se tuli kohdalleni, tarkistin kädelläni oliko puhdas vesi kylmää. Kun tunsin veden, voimakas valonsäde ympäröi minut. Valon avulla näin monia kaloja. Olin yllättynyt kuinka paljon kaloja siellä oli.

Kun katsoin ylös, näin että valo tuli kuusta. Kun katsoin tarkemmin, näin miehen kuussa. Hänen kasvonsa olivat niin kirkkaat että en pystynyt katsomaan pitkään. Katsoin takaisin veteen. Ääni sanoi minulle, ”Aloita kalastaminen nyt, koska aika on hyvin lyhyt. Kohta ei ole enää mahdollista kalastaa.” Ääni kuulosti tulevan niin läheltä että se pelotti minua. Mies näytti olevan kaukana, mutta hänen äänensä oli lähellä. Katsoin ylös ja kuulin äänen jälleen. Mies sanoi, ”Valonsäde jonka näit on minun ääneni.”

Sitten hän sanoi, ”Katso kuinka monta kalaa edessäsi on.” Kun katsoin alas näin paljon enemmän kaloja kuin mitä siitä oli aikaisemin. Mies sanoi toisen kerran, ”Ota ne kiinni nyt. Kalasta Nyt. Kalasta kun vielä voit. Vähän ajan päästä kalastaminen loppuu.” Kun katsoin takaisin kuuta päin, se oli muuttunut punaiseksi kaareksi, niinkuin sateenkaari. Mies piti sen kulmasta kiinni kädellään. Hän sanoi minulle, ”Näetkö tämän kuun? Pian sen valo sammuu.” Minä kysyin, ”Missä minä olen?”. Sen jälkeen heräsin.

Ilmestyskirja 8:12, ”Ja neljäs enkeli puhalsi pasuunaan; niin kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton ja niin myös yö.”

Jesaja 13:10, ”Sillä taivaan tähdet ja kalevanmiekat eivät losta valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota.”

Jesaja 24:21, ”Sinä päivänä Herra kostaa korkeuden sotajoukolle korkeudessa ja maan kuninkaille maan päällä”



Dumitru Duduman - 12 Joulukuuta, 1992 - Musta Lintu (Sota Kristittyjä Vastaan)

Näytti että unessani olin kerrostalon edessä jossa asun. Kun seisoin ja katsoin ylhäällä olevia pilvä, musta lintu, jättimäisen kokoinen, ilmaantui äkillisesti. Se tuli maata kohti valtavalla nopeudella. Kun se lähestyi, se levitti siipensä. Kun minä katsoin, näin jotain mitä oli kirjoitettu sen siipiin. Siinä sanottiin, ”Minulle on annettu voima nousta Kristittyjä vastaan lyhyen aikaa.”

Linnun nokkaan oli kirjoitettu, ”Minä haluan sotia todellisia Kristittyjä vastaan – Niitä jotka palvelevat Jumalaa sydämellään, elämällään, ja teoillaan eikä pelkästään nimeltä. Saa nähdä pärjäävätkö he minua vastaan… Saa nähdä… Minä olen soturi. Minä taistelen Kristusta vastaan.”

Tämä lintu, sanoinkuvaamaton kooltaan, ei koskaan ollut rauhallinen. Se liiteli ylös ja alas. Kun katselin sitä, pystyin näkemään kuinka pelottavalta ja ilkeältä se näytti.
Yhtäkkiä se pudotti nauhan jossa sanottiin, ”Ei kestä kauaa ennen kuin julistan sodan Kristittyjä vastaan. Minä itse taistelen kaikella minun voimallani.” Jälleen lintu lensi ylemmäksi.
Sitten, yhtäkkiä sade ja ukkospilvi lähestyi! Salama osui lintuun ja se putosi maahan. Minusta se näytti kuolleelta. Iloisena sen kuolemasta, menin tutkimaan sitä tarkemmin. Kun katselin sitä, se nosti päänsä ja sanoi, ”Luuletko tosiaan että minä olen kuollut? Minä vain näyttelen kuollutta koska en halua Kristuksen olevan vihainen minulle. Lyhyen ajan päästä tosin, minun sallitaan hyökätä tämän maan Kristittyjä vastaan.” Sitten lensi ilmaan kuin nuoli, ja kiersi yläpuolellani kerran. Se pudotti kirjeen joka oli kirjoitettu Englanniksi. Annoin kirjeen tyttärelleni luettavaksi. Siinä sanottiin, ”Minulle on annettu valta maassa taistella jokaista vastaan joka tekee Jumalan työtä. Olen onnistunut tuhoamaan joitakin, ja toisia olen ottanut vangiksi. Lyhyen ajan päästä minun sallitaan taistelevan sinua vastaan, ja muita kaltaisiasi vastaan. -Lucifer.”

Pelästyneenä ja levottomana undestani, minä heräsin ja kerroin unesta perheelleni. Nyt minä kerron siitä myös sinulle.



Dumitru Duduman - Maaliskuu, 1993 - Käsi Joka Kirjoitti Taivaalle

Minun unessani, minä olin perheeni kanssa puutarhassa poimimassa kukkia. Me katselimme ympärillemme yrittäen nähdäksemme mitkä kukat olivat kaikkein kauneimpia. Minä katsoin taivaalle ja minä näin miehen pään ja käden. Kun minä jatkoin katselemista, minä näin kun käsi alkoi kirjoittaa: ”Kerro ihmisille että he eivät uskoisi että asiat jotka olen sanonut ovat tarua ja valhetta. Kauhun päivä on lähestymässä hyvin nopeasti: se on lähellä. Minä en anna yhdenkään minun sanomani sanan jäädä tapahtumatta.”

Kun minä luin käden kirjoittamaa tekstiä, yhtäkkiä käden ja pään viereen ilmestyi kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä. Yksi miehistä alkoi puhua. Hän sanoi: ”Käske ihmisten valmistautua, sillä kauhun päivä on pian heidän päällään. Minä olen armollinen niille jotka tänään tottelevat minua: ne jotka väistyvät synnistä ja tulevat lähemmäksi minua. Minä annan voiton niille jotka tottelevat tänään.” Toinen mies puhui, sanoen samat sanat. Sitten kaikki katosi, ja jälleen kerran olin tietoinen ympäristöstäni. Minä olin puutarhassa katselemassa kaikista kauneimman näköisiä kukkia joita olin ikinä nähnyt. Niiden kauneutta ei pysty kuvailemaan sanoilla. Sitten kaikki alkoi hävitä näkyvistä ja minä heräsin.



Dumitru Duduman - 7 Toukokuuta, 1993 - Musta Armeija

Yksi yö, kun olin Oregonissa, näin unta että taivas meni synkäksi. Sitten se muuttui yhtäkkiä sysimustaksi. Se oli niinkuin koko maailma olisi mennyt pimeäksi sillä hetkellä! Kaikki ihmiset olivat paniikissa! Heistä tuli sekavia, ja jotkut jopa kiljuivat. Jonkin ajan jälkeen, kuulimme armeijan lähestymisen äänen. Pian, me näimme heidän tulevan ulos mustasta usvasta. Kaikki heistä olivat pukeutuneet mustaan, lukuunottamatta yhtä. Hän näytti olevan heidän johtajansa. Hän oli pukeutunut punaiseen kaapuun ja hänellä oli vyötäröllään paksu musta vyö. Päässään, hänellä oli merkki. Kun katsoin, näin hänellä oli samanlainen terävä keihäs kuin kaikilla muillakin hänen armeijassan.

”Minä olen Lucifer!” hän huudahti. ”Minä olen tämän maailman kuningas! Olen tullut sotimaan Kristittyjä vastaan!”

Näytti siltä kuin kaikki Kristityt olivat yhdessä isossa rykelmässä. Jotkin alkoivat itkeä kun he kuulivat tämän. Osa heistä alkoi tärisemään, kun taas osa vain seisoi paikallaan sanomatta mitään.
Lucifer jatkoi puhumista. ”Kaikki ne jotka haluavat taistella minun armeijaani vastaan ja luulevat että he voivat olla voitokkaita; menkää oikealle. Ne jotka pelkäävät minua; menkää vasemmalle.”

Vain noin neljäsosa tästä ryhmästä astui oikealle. Kaikki muut menivät vasemmalle. Sitten Lucifer käski hänen armeijaansa, ”Tuhotkaa ne jotka ovat oikealla!”.

Sitten armeija alkoi edetä ja piiritti nopeasti Kristityt oikealla puolella. Kun he alkoivat lähestyä meitä, voimakas valo ilmaantui ja kierteli meitä. Sitten, Herran enkeli puhui. ”Ottakaa miekkanne ja taistelkaa. Puolustakaa itseänne ja olkaa voitokkaita vihollisen yli.”

”Mitkä miekat?” ryhmässä ollut mies kysyi.

”Herran Sana on sinun miekkasi”, enkeli vastasi. Kun ymmärsimme mitä enkeli tarkoitti, aloimme lainata jakeita Raamatusta. Sitten yhtäkkiä, ikään kuin olisimme yksi ääni, me aloimme laulaa laulua. Meidän äänemme jyrisi niin lujaa, että Pimeä armeija alkoi perääntyä pelossa. Heillä ei ollut enää käydä meitä vastaan.

Lucifer, kääntyi sitten raivoa täynnä, niiden puoleen jotka olivat vasemmalla. ”Te, jotka olette koko elämänne yrittäneet palvella kahta herraa, koska ette pystyneet seisoa minua vastaan; minulla on voima tuhota teidät.”

Sitten hän määräsi armeijansa hyökkäämään. Se oli totaalista teurastusta. Vasemmalla puolella olevat eivät kyenneet puolustamaan itseään. Yksi toisensa jälkeen he kaikki kaatuivat. Tämä tappaminen näytti jatkuvan pitkän aikaa. Jonkin ajan päästä me pystyimme itseasiassa haistamaan kalman hajun.

”Miksi he eivät pystyneet puolustamaan itseään?” joku kysyi.

Enkeli vastasi: ”Koska koko elämänsä ajan he ovat olleet penseitä. Heidän tekopyhyytensä tähden, todellista seurakuntaa on pilkattu. He ovat tuoneet epäkunnioituksen Jumalan sanaa kohtaan. He eivät olleet puhtaita.”

Kun jatkoin katsomista, näin kuinka aurinko nousi horisontin yli. Mustat pilvet alkoivat perääntyä. Sitten ne hävisivät. Ainoastaan yksi pilvi oli jäljellä – se oli siellä missä Lucifer ja hänen armeijansa seisoi. Lucifer katsoi minua ja heristeli hänen nyrkkiään ja sanoi, ”Minä tuhoan sinut myös vaikka minun täytyisi heittää keihääni sinua kohti täältä asti!” Sitten sekin pilvi katosi.

Kun katselin ympäriinsä niin aloin tunnistaa kasvoja ryhmän keskeltä. Näin pastorin Bellflowerista – toisen Indianasta – yhden Michiganista – ja monia muita Amerikkalaisia ystäviäni. Tämä vahvisti minua suuresti. Sitten heräsin. Ensimmäinen ajatus


Yksi yö, kun olin Oregonissa, näin unta että taivas meni synkäksi. Sitten se muuttui yhtäkkiä sysimustaksi. Se oli niinkuin koko maailma olisi mennyt pimeäksi sillä hetkellä! Kaikki ihmiset olivat paniikissa! Heistä tuli sekavia, ja jotkut jopa kiljuivat. Jonkin ajan jälkeen, kuulimme armeijan lähestymisen äänen. Pian, me näimme heidän tulevan ulos mustasta usvasta. Kaikki heistä olivat pukeutuneet mustaan, lukuunottamatta yhtä. Hän näytti olevan heidän johtajansa. Hän oli pukeutunut punaiseen kaapuun ja hänellä oli vyötäröllään paksu musta vyö. Päässään, hänellä oli merkki. Kun katsoin, näin hänellä oli samanlainen terävä keihäs kuin kaikilla muillakin hänen armeijassan.

”Minä olen Lucifer!” hän huudahti. ”Minä olen tämän maailman kuningas! Olen tullut sotimaan Kristittyjä vastaan!”

Näytti siltä kuin kaikki Kristityt olivat yhdessä isossa rykelmässä. Jotkin alkoivat itkeä kun he kuulivat tämän. Osa heistä alkoi tärisemään, kun taas osa vain seisoi paikallaan sanomatta mitään.
Lucifer jatkoi puhumista. ”Kaikki ne jotka haluavat taistella minun armeijaani vastaan ja luulevat että he voivat olla voitokkaita; menkää oikealle. Ne jotka pelkäävät minua; menkää vasemmalle.”

Vain noin neljäsosa tästä ryhmästä astui oikealle. Kaikki muut menivät vasemmalle. Sitten Lucifer käski hänen armeijaansa, ”Tuhotkaa ne jotka ovat oikealla!”.

Sitten armeija alkoi edetä ja piiritti nopeasti Kristityt oikealla puolella. Kun he alkoivat lähestyä meitä, voimakas valo ilmaantui ja kierteli meitä. Sitten, Herran enkeli puhui. ”Ottakaa miekkanne ja taistelkaa. Puolustakaa itseänne ja olkaa voitokkaita vihollisen yli.”

”Mitkä miekat?” ryhmässä ollut mies kysyi.

”Herran Sana on sinun miekkasi”, enkeli vastasi. Kun ymmärsimme mitä enkeli tarkoitti, aloimme lainata jakeita Raamatusta. Sitten yhtäkkiä, ikään kuin olisimme yksi ääni, me aloimme laulaa laulua. Meidän äänemme jyrisi niin lujaa, että Pimeä armeija alkoi perääntyä pelossa. Heillä ei ollut enää käydä meitä vastaan.

Lucifer, kääntyi sitten raivoa täynnä, niiden puoleen jotka olivat vasemmalla. ”Te, jotka olette koko elämänne yrittäneet palvella kahta herraa, koska ette pystyneet seisoa minua vastaan; minulla on voima tuhota teidät.”

Sitten hän määräsi armeijansa hyökkäämään. Se oli totaalista teurastusta. Vasemmalla puolella olevat eivät kyenneet puolustamaan itseään. Yksi toisensa jälkeen he kaikki kaatuivat. Tämä tappaminen näytti jatkuvan pitkän aikaa. Jonkin ajan päästä me pystyimme itseasiassa haistamaan kalman hajun.

”Miksi he eivät pystyneet puolustamaan itseään?” joku kysyi.

Enkeli vastasi: ”Koska koko elämänsä ajan he ovat olleet penseitä. Heidän tekopyhyytensä tähden, todellista seurakuntaa on pilkattu. He ovat tuoneet epäkunnioituksen Jumalan sanaa kohtaan. He eivät olleet puhtaita.”

Kun jatkoin katsomista, näin kuinka aurinko nousi horisontin yli. Mustat pilvet alkoivat perääntyä. Sitten ne hävisivät. Ainoastaan yksi pilvi oli jäljellä – se oli siellä missä Lucifer ja hänen armeijansa seisoi. Lucifer katsoi minua ja heristeli hänen nyrkkiään ja sanoi, ”Minä tuhoan sinut myös vaikka minun täytyisi heittää keihääni sinua kohti täältä asti!” Sitten sekin pilvi katosi.

Kun katselin ympäriinsä niin aloin tunnistaa kasvoja ryhmän keskeltä. Näin pastorin Bellflowerista – toisen Indianasta – yhden Michiganista – ja monia muita Amerikkalaisia ystäviäni. Tämä vahvisti minua suuresti. Sitten heräsin. Ensimmäinen ajatus mikä tuli minun mieleeni herätessäni oli se, että tämä oli paholaisen viimeinen taistelu seurakunta vastaan. Jos me pysymme uskollisina, me tulemme olemaan voitokkaita.



Dumitru Duduman - 19 Kesäkuuta, 1993 - Aamu Aurinko

Minä näin unta että olin pellolla korien kanssa jossa oli kirsikoita, ja mansikoita. Minun oli tarkoitus mennä jonnekkin niiden kanssa. Yhtäkkiä suuri aurinko ilmestyi taivaalle. Se oli suunnilleen kolme kertaa normaalin auringon kokoinen. Siitä tuli niin kuuma että pystyin hädin tuskin hengittämään. Erittäin suuri määrä enkeleitä tanssi auringon ympärillä. Auringosta tuli hyvin kapea valonsäde, joka ulottui maahan asti.

Kaikkialla enkelit rupesivat laulamaan trumpettiensa kanssa. Kun he lauloivat suullansa, laulun sanat olivat nämä.
”Minun kansani, herätkää! Älkää viivytelkö! Älkää odottako!
Aika on hyvin lyhyt! Tähän mennessä monet ovat kulkeneet leveää polkua pitkin, mutta nyt teidän täytyy kulkea kapeaa polkua pitkin jotta voisitte pelastua. Tämä on paholaisen viimeinen taistelu. Herätkää! Herätkää! Nyt vihollinen sotii kaikki Jumlan lapsia vastaan. Tämä on viimeinen taistelu! Monet on otettu vangeiksi, mutta teidän täytyy olla vahvoja.

Trumpetit alkoivat jälleen soimaan. Jumalan enkelit, alkoivat kulkea ylös ja alas kapeaa valonsädettä pitkin, samalla kun he puhalsivat trumpetteihinsa. Yksi enkeleistä katsoi minua päin ja sanoi, ”Miksi sinä näytät niin lannistuneelta ja surulliselta? Älä menetä uskoa? Minä maksan kaikesta sinun työstäsi ja kärsimyksestäsi. Monien silmät katsovat vaimoasi kohti nähdäksen tuleeko hän parantumaan. Lyhyen ajan päästä näin tulee tapahtumaan.”

”Missä on loput minun perheestäni?” minä kysyin.

”Katso. He ovat tulossa,” enkeli vastasi.

Kun katsoin taakseni, en nähnyt ainoastaan perhettäni, mutta myös monia muita ihmisiä. Kaikki he olivat puettu valkoisiin kaapuihin, ja kävelivät kapean valonsäteen suuntaan. ”Tämä on tie pelastukseen,” enkeli sanoi. ”Valo jonka näit on Kristus, Aamu Aurinko joka paistaa niin kirkkaasti, koko maailma saa nähdä Hänet.” Sitten minä heräsin.



Dumitru Duduman - 7 Marraskuuta, 1993 - Pakanoiden Kirja

Kuudentena päivänä Marraskuuta näin unen, ja kuten yleensä, minä rukoilin ja sanoin, ”Jos tämä uni on Sinusta Herra, anna minun nähdä se vielä kerran.” Sitten, seitsemäs päivä Marraskuuta, Jumala antoi minun nähdä saman unen vielä uudestaan.

Unessani kuulin suurta hälinää, kun katselin, näin kuinka musta pilvi oli tulossa. Tästä valtavasta pimeydestä ratsasti ulos mies lohikäärmeen selässä. Tämä mies oli Lucifer. Hän huusi niin lujaa kun hän pystyi, ”Me olemme tulleet sotimaan pyhiä vastaan! Me olemme tulleet olemaan voitokkaita pyhien yli. Me tulemme voittamaan pyhät! Voitto on meidän!”

Sitten, minä näin miehiä, naisia ja lapsia – huutaen – kauhuissaan – ja juosten! Minä näin toisia kenen tiesin olevan Kristittyjä, polvistuen rukoilemaan, ”Herra, pelasta meidät! Herra anna meille voitto! Lähetä sinun kirkkautesi! Pelasta meidän elämämme Herra! Älä hylkää meitä! Tämä on meidän viimeinen taistelumme, kun paholainen haluaa voittaa meidät!”

Kun kaikki olivat polvistuneena rukouksessa, yhtäkkiä minä kuulin paholaisen huutavan, ”Ottakaa hänet kiinni!” Sitten minä tajusin että hän puhui minusta. Minä yritin juosta mutta en pystynyt koska jalkojani särki niin paljon. Joten pelkästään kävelemään.
Mutta kuulin takaani äänen joka jatkoi huutamista, ”Ottakaa hänet kiinni! Ottakaa hänet kiinni, ja sitokaamme hänet kahleisiin sillä hän on aiheuttanut minulla valtavan paljon tuhoa!”

Kun ajattelin että he saisivat minut kiinnil koko Jumalan kansa, viakkakin kuinka peloissa, alkoivat huutaa, ”Jesus! Jesus!”

Yhtäkkiä minä näin kuinka musta pilvi katosi näkyvistä. Sitten kaksi miestä loistavissa vaatteissa ilmestyi. He olivat valtavan kokoisia, minä muistan että en pystynyt näkemään heidän päitään kovin hyvin. He molemmat puhuivat jylisevillä äänillä; ”Älä pelkää. Kristus on Voittaja.” Kummallakin heistä oli kirja käsissään. Kirjat, molemmat niistä pöydän kokoisia, olivat peitettyjä kultaisella langalla. Sitten toinen mies laittoi kirjat alas valtavalle pöydälle ja sanoi minulle, ”Avaa, ja lue!”

Avasin ensimmäisen kirjan ja minulle kerrottiin, ”Tämä on Elämän Kirja.” Mies vasemmalla puolellani sanoi, ”Kuka tahansa joka löytää nimensä tästä kirjasta pelastuu!” Sitten hän sanoi, ”Avaa toinen kirja!” Sanat ”Pakanoiden Kirja” oli raapustettu sen päälle.
Minä avasin sen ja aloin kääntää sivua toisensa jälkeen, jolloin näin kaikenlaisia nimiä kirjoitettuna siihen. Kun pääsin kirjan loppuun, minä huomasin että yksi, ja kolme neljäsosaa tyhjää sivua – kirjoittamatta. Sitten toinen kahdesta miehistä sanoi minulle, ”Sitten kun pakanoiden täysi luku on tullut päätökseen, tämän kirjan kirjoittaminen loppuu. Siihen aikaan, se mitä minä olen sinulle näyttänyt tulee tapahtumaan: silloin peto tulee sotimaan pyhiä vastaan. Muista mitä minä kerron sinulle – ole valmis, elä pyhää elämää, ja älä ajattele että sinulla on paljon aikaa elää täällä maan päällä! Jeesus on tulossa takaisin!”

Sitten minä kuulin kuoron laulavan, ”Jeesus on tulossa! Jeesus on tulossa! Olkaa valmistautuneena, olkaa pyhät. Olkaa valmiit, sillä voitto tulee olemaan Hänen!” Kun minä katselin, näin kuoron enkeleitä. Heidän äänensä kaikuivat voimistuen, ja voimistuen, ”Jeesus on tulossa!”

Kun katselin heidän laulamistaan, pöytä jossa kirjat olivat nousivat ylös ja kaksi miestä puhuivat: ”Yksi meistä on Pakanoiden enkeli, ja toinen meistä on Israelin enkeli. Älä pelkää. Etsi Herraa nyt. Aika on hyvin lyhyt, ja kuten näit Saatanan armeijat etenevät, tämä on kuinka se tulee tapahtumaan.” Sitten kaksi miestä nostettiin ylös. Minä katselin ympäriinsä nähdäkseni mitä tapahtuu. Jokainen itki. Mutta ne olivat ilon kyyneleitä. Voitto oli meidän. Sitten, toinen enkeleiden kuoro ilmestyi jotka alkoivat laulamaan, ”Jesus Pelastaja, haluaa pelastaa ihmiset, mutta ei niitä jotka ovat pilkanneet ja kironneet Häntä. Vain ne jotka elävät puhdasta elämää, ja ovat taistelleet Jeesukselle, pitämättä elämästään kiinni, vaan antaen kaiken sen Kristukselle.”

Enkelit alkoivat laulaa kaikenlaisien instrumenttien kanssa. He lauloivat todella kauniisti! Kun enkeleiden kuoro oli laulanut, sanoinkuvaamattoman kaunis puutarha ilmestyi. Se oli hyvin iso, ja siinä oli kaikenlaisia kukkia mitkä antoivat sille ihanan tuoksun. Kukkien tuoksu oli niin vahva että se sai minut melkein pyörryksiin. Puutarhan jokaisessa kulmassa oli enkeli tulisen miekan kanssa mitä hän heilutteli ympäriinsä. Minä yritin mennä sisään nähdäkseni mitä puutarhan sisällä oli. Kun menin sinne minut pysäytettiin ja minulle sanottiin, ”Ei ketään, ei kenenkään maallisen miehen sallita käyvän sisään. Vain pyhät saavat käydä sisään. Ei ole sinun aikasi käydä sisään juuri nyt. Sitten kun sinut kutsutaan, silloin sinä pääset sisälle. Nyt, mene takaisin.”
Enkeli heilautti miekkaansa minun edessäni, ja tämä pelotti minua.

Sitten toinen lasten kokoisten enkelien kuoro ilmestyi. Käsistä toisiaan pitäen he alkoivat laulaa ”Jeesus on tulossa! Herätkää, ihmiset; olkaa pyhiä, sillä teidän pelastuksenne on Jeesus. Hän on voitokas!”

Heidän äänensä – heidän laulunsa – kaikui mahtavassa loistossa, ja kun he jatkoivat laulamista kuulin lujan äänen. Kaikki katosi, ja minä heräsin.



Dumitru Duduman - 3 Tammikuuta, 1994 - Tuli Taivaissa

Kello oli yli puolenyön. En saanut nukuttua, menin polvilleni ja aloin rukoilla. En tiedä kuinka kauan rukoilin, mutta yhtäkkiä aloin nähdä valtavan tulen taivaissa. Se oli niin voimallinen että se näytti ikäänkuin taivas olisi palanut. Mies puettuna loistaviin vaatteisiin astui ulos tulesta. Hänen päässään oli kypärä. Hänen oikeassa kädessään oli miekka josta purkautui tulisia liekkejä ulos. Hänen vasemmassa kädessään hänellä oli pasuuna mihin hän rupesi puhaltamaan. Pasuunan tekemä ääni oli itse asiassa sanoja jotka lausuttiin eri kielillä. En ymmärtänyt mitä niissä sanottiin, mutta sain kiinni joitakin Heprean kielisiä sanoja, sekä myös joitain Englannin kielen sanoja. Kun minä kamppailin ymmärtääkseni ja pähkäilin itsekseni mitä ääni oli sanonut, minä kuulin kun se puhuttiin Romaniaksi. ”Tämä on viimeinen varoitus,” pasuuna soi, ”Jumalan koston päivä on tulossa maahan ja tämän paikan ylle! Olkaa valmiit ja olkaa pyhät, Minun kansani, jotta minä voin pelastaa teidät!”

Näiden sanojen jälkeen, tuliset nuolet alkoivat tanssia taivaalla. Tämä oli niin voimallista että minä tulin pelokkaaksi. Aloin jälleen rukoilemaan, sitten minä näin saman asian taas alusta. Sitten kun vielä rukoilin, sama asia näytettiin minulle kolmatta kertaa.



Dumitru Duduman - 24 Tammikuuta, 1994 - Pelastaja Palaa Tuomarina

Kello oli seitsemän aamulla kun heräsin. Tunsin itseni vielä hieman väsyneeksi, joten minä pysyin sängyssä vielä pidempään levätäkseni. Sitten minä nukahdin ja näin unta että minä olin Amerikkalaisessa seurakunnan tilaisuudessa, kun rakennus alkoi liikkua väkivaltaisesti. Koska he eivät tienneet mitä tapahtui, ihmiset alkoivat panikoida ja alkovat nopeasti juosta ulos.
Minä onnistuin kävelemään ulos myöskin, mutta jokaisella askeleella jonka yritin ottaa, näytti niinkuin olisin vajonnut maan sisään. Minä aloin katsella ympäriini löytääkseni jotain mistä voisin ottaa tukea jotta voisin kävellä. Minä kuulin äänen joka sanoi, ”Katso ylös, ja näe taivaat!”

Minä katsoin ylös. Niin pitkälle kun silmällä näkee, koko taivas oli veren punainen. Minä sanoin, ”Herra! Mitä tämä tarkoittaa? Miksi taivas on punainen?” Sitten minä muistin kuinka minun isäni sanoi minulle että ennen suurta sotaa taivas muuttui veren punaiseksi.

Kun minä seisoin katselemassa taivaalle päin, pilvi ilmesty yhtäkkiä. Kolme miestä tuli ulos pilvestä. Keskimmäinen heistä oli pukeutunut loistaviin vaatteisiin ja olihyvin vaikutusvaltaisen näköinen. Hän loisti niin kirkkaasti etten kyennyt katsomaan häntä. Toiset kaksi, yksi hänen vasemmalla puolellaan, ja toinen oikealla puolella, olivat valmiina sotaan. Heillä oli aseet kädessään ja he osoittivat niitä maan asukkaita kohti. Täristen, minä kysyin, ”Herra, mitä minä näen? Miutä tämä kaikki tarkoittaa?”

Keskimmäinen mies puhui jylisevällä äänellä, kaikki ne jotka olivat ympärilläni pystyivät näkemään hänet: ”Minä olen Jeesus Kristus joka annoin elämäni sinulle. Monet niistä kenen puolesta annoin elämäni, tänään epäkunnioittavat minua, eläen synnissa ja asioissa jotka ovat vääriä. Kirkkaus ja kunnia jota ansaitsen ei anneta Minulle. Tälle minulle ei ole enää armoa, mutta minä tule pian kirkkaudessa ja kunniassa tuomarinaan tuomitsemaan kaikkia maan asukkaita. Mutta ensin minä tuomitsen ne jotka kantavat Kristityn nimeä, mutta ovat yrittäneet petäää minut. Koska heidän takiaan Minun nimeni on, ja tulee olemaan, epäkunnioitettu ja pilkattu niiden edessä jotka eivät tunne Minua”.

”Ja sinua koskien”, Hän sanoi minulle, ”ole hereillä! Ole varuillasi enemmän kuin koskaan ennen, sillä sinä tulet menemään monien koetusten läpi. Nyt taistelusta alkaa tulla vaikeampaa. Paholainen on valmis aloittamaa sodan Kristittyjä vataan, ja minä olen sallinut tämän.”

Sitten kaksi miestä hänen vieressään alkoi tulittamaan aseillaan. Tulinen yhteislaukaus tuli ulos, valaisten taivaan, ja se alkoi palaa. Hän joka loisti kirkkaasti seisoi liekkien keskellä, huutaen lujalla äänellä, ”Älä pelkää! Kaikki ne jotka ovat ylistneet Minua ja eläneet puhdasta elämää – ne jotka ovat kärsineet täällä maan päällä – tulevat saamaan ilon. Sillä Minä olen se joka tuomitsee kaikki maan kansakunnat. Minä en säästä ketään, minulla ei ole armoa tai sääliä ketään kohtaan. Päivä jolloin rankaisen ja tuomitsen on tulossa. Kerron nämä asiat kaikien kuultavaksi. Kovat kärsimyksen päivät ovat tulossa tälle paikalle ja koko maalle. Vaikeuksista tulee niin suuria että ihmisten mielet eivät kykene sitä ymmärtämään. Se tulee olemaan niin vaikeaa että miehet tulevat tappaamaan itsensä. Minä tuomitsen tuskan, kivun ja kärsimyksen kautta, ja tulen kostamaan ankarasti kaikesta synnistä. Isä on sallinut minun kostaa vuodatetun vereni.”

Kaksi muuta miestä alkoivat tulittaa aseillaan jälleen, mutta tällä kertaa niistä tuli sininen liekki ulos. Kaaduin kasvoilleni maahan. Keskellä oleva huusi, ”Nouse ylös! Minä haluan näyttää sinulle ihmisten ja pahojen tuomion. Kaikista kovimman tuomion saa seurakunta koska he tunsivat minun sanani ja voimani, mutta epäkunnioittivat minun nimeäni ihmisten edessä ketkä eivät tunteneet minua. Tämän takia, minä olen täynnä raivoa, ja minulle on annettu valta kostaa maan asukkaille – niille jotka ovat epäkunnioittaneet minua.”

Ne kaksi jotka seisoivat molemmin puolin häntä alkoivat tulittaa jälleen. Taivaallinen kuoro ilmestyi ja alkoi laulaa laulua kaikkein kauneimmassa loistossa: ”Jeesus on elossa. Jeesus on elossa. Jeesus hallitsee. Jeesus tulee takaisin kunniassa. Jeesus ei ole enää pelastaja, mutta hän palaa Tuomarina.” Minä aloin itkeä. Itkin ilon kyyneleitä. Minä olin uskomattoman kauneuden ilmapiirissä.

Kuoro jatkoi laulamistaan kun kaksi miestä aseiden kanssa esittelivät itsensä. Oikealla puolella oleva sanoi, ”Minä olen Herran armeijan pää (head of the Lord's armies), Gabriel”. Vasemmalla puolella oleva sanoi, ”Minä olen Michael, Herran armeijan johtaja. Me olemme Karitsan komennossa, ja minne Karitsa menee, me seuraamme Häntä.” Kuoro jatkoi laulamistaan ja kaikki alkoi hävitä näkyvistä. Minä heräsin ylös näiden sanojen kanssa, ”Jeesus ei tule enää Pelastajana, vaan tuomarina”.



Dumitru Duduman - Maaliskuu 1994 - Kirjeet Seurakunnille

Olin mennyt sänkyyn aikaisin – suunnilleen kello kahdeksan illalla. Heräsin keskiyön ja kello yhden välillä yöllä. Nousin ylös ja rukoilin, sitten menin takaisin sänkyyn.
Näin unta että ulkona oli paljon sekasortoa, kuulin kuinka kaikki huusivat, ”Jeesus tulee! Jeesus Tulee!” Minä katsoi ulos, ja näin valtavan punaisen pilven. Kun katsoin sitä, sen uloimpia reunoja ei pystynyt näkemään. Kun jatkoin katselemista, näin pitkän miehen tulevan ulos pilvestä. Hän oli niin pitkä että, vaikka hänen jalkansa koski maata, minä en pystynyt näkemään hänen päätänsä. Valonsäteet alkoivat räjähdellä ulos tästä miehestä. Kun yksi säteistä meni ohitseni, minä kaaduin maahan. En kyennyt katsomaan häntä sillä hän oli niin kirkas. Hän alkoi antamaan minulle kirjeitä.
Ne oli osoitettu tietyille seurakunnille. Tiesin että niiden täytyy olla Amerikkalaisia seurakuntia sillä en tunnustanut näiden nimien olevan Romanialaisia. Ensimmäinen kirje sanoi, ”Minun kansani jotka olette myrskyjen lannistamia ja voittamia, monet jotka olette antaneet vihollisen voittaa itsenne, nouskaa ylös! Huutakaa Jumalan edessä, jotta Hän voisi pelastaa teidät!”

Mies jatkoi tulemista ja antoi minulle lisää kirjeitä jossa oli eri seurakuntien ja kirkkokuntien, ja myös yksittäisten seurakuntien nimiä. Hän antoi minulle hyvin monia papereita. Sitten hän sanoi minulle, ”Kun olet vienyt nämä paperit minne sinun on tarkoitus viedä ne, sinä tulet näkemään jotain sellaista mitä et ole koskaan ennen nähnyt.”

Oli ukkosen jylinää ja ääni puhui jälleen: ”Kerro minun kansalleni että heidän tulee rukoilla ja tehdä parannus. Päiviä on lyhennetty kaiken vääryyden takia. Minun kansani, tehkää parannus, sillä päivät ovat luetut.”

Minä aloin nähdä kuinka päivät menivät eteenpäin, mutta milloin tahansa valonsäde meni ohitseni, minä kaaduin. Päivät menivät niin nopeasti ohi etten kyennyt laskemaan niitä.

Ääni puhui jälleen, ”Kerro minun kansalleni että minä olen yrittänyt herättää heitä voimakkaiden myrskyjen, tulipalojen, tulvien ja maanjäristysten kautta, mutta edes nämä eivät ole saaneet heitä heräämään. Tämän takia minä vuodatan vihani kun he vähiten odottavat sitä.”

Enkeli antoi minulle sanan: Jooel 2:12-13, ”Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.”*

Näiden asioiden jälkeen, pilvi ja enkeli alkoivat hävitä näkyvistä.

Kun heräsin, olin märkä hiestä…



Dumitru Duduman - 1 Heinäkuuta, 1994 - Kolme Kääröä

Kello oli yli puolenyön. En pystynyt nukkumaan koska tunsin sisälläni että Jumala tulisi puhumaan minulle, joten aloin rukoilla. Sen jälkeen kun rukoilin, menin sänkyyn ja nukahdin. Näin unta että aloin kuulla ukkosen jylinää ja näin salamointia. Maa alkoi liikkua ja täristä rajusti. Minä huusin perheelleni, ”Nouskaa ylös, koska jotain on tapahtumassa ulkona!” Kun menin ulos, siellä oli niin pimeää etten pystynyt nähdä mitään. Silti, siinä suuressa pimeydessä, pystyin kuulla lasten, naisten ja miesten huutoa. Kerroin perheelleni että heidän täytyy olla varovaisia kuinka he kävelevät.

Pilvistä joista tämä pimeys vapautui maan päälle, kuulin voimakkaan äänen sanovan, ”Minä kostan syntiä vastaan. Minä kostan jotta he näkisivät minun voimani! Niin paljon kun olen siunannut heitä, niin paljon minä tulen lähettämään tuhoa! Minä lähetän myrskyjä, rankkasateita, tulvia, maanjäristyksiä, hurrikaaneja ja tornaadoja, koska minä haluan heidän näkevän voimani, ja tietävän että ilman Minua he eivät voi tehdä yhtään mitään. He luottavat itseensä ja heidän omaan voimaansa. Tämän takia minä rankaisen tätä paikkaa.”

Maa liikkui niinkuin se olisi veden päällä. Ihmiset elivät totaalisen kauhun vallassa; he huusivat toinen toistaan lujempaa – ilman että pystyivät ymmärtämään mitään. Maa tärisi niin rajusti etten pystynyt kävelemään. Yhtäkkiä, keskeltä myllerrystä, valo ilmestyi – paljon voimakkaampi kuin mitä ikinä olin nähnyt! Kirkkaassa valossa oli kaksi miestä. Yksi heistä sanoi minulle, ”Minä olen tullut puhumaan sinulle. Minä lähetän suuret vitsaukset Amerikkaan ja haluan että olet tietoinen siitä. Minä olen hän joka puhui sinulle menneisyydessä ja Minä puhun sinun kanssasi nyt.
Minä kerroin sinulle mitä tässä paikassa tulee tapahtumaan. Ole varovainen, sillä aika on lähellä!”

Sen jälkeen kun hän oli sanonut nämä sanat, hän otti käärön joka alkoi avautua hyvin hitaasti. Se oli niin pitkä etten pystynyt näkemään sen loppua. Tähän ensimmäiseen paperikääröön oli kirjoitettu kaikenlaisia nimiä. Jokaisen nimen vieressä luki joko ”rankaise”, sairauden tyyppi (kaikenlaiset olivat lueteltu), ”koetus,” tai ”kärsimys.” Ne jotka oli nimetty joutuivat käydä läpi mitä oli listattu heidän nimensä kohdalla, jotta he puhdistuisivat ja kykenisivät kestämään.

Tämä käärö rullautui kiinni ja se sinetöityi, ja toinen tuotiin esille. Tässä käärössä luki, ”Rauha, Ilo Pyhässä Hengessä, pelastus tai voitto niille jotka rakastivat Minua ja tekivät töitä Minulle ja pitivät heidän elämänsä puhtaana – Ei tekopyhille, ylpeille, kerskaajille, vihamielisille...” (… tai muille mitä en pysty muistamaan.) Käärö meni hitaasti silmieni edestä kunnes se oli ohittanut minut.

Sitten kolmas käärö avattiin mihin oli kirjoitettu nimiä. Nimien lisäksi käärön ylimmäiseen puoliskoon oli kirjoitettu jotain muutakin. Puolivälistä alaspäin jokaisen nimen kohdalla välkkyi tähti. Minä kysyin mitä se tarkoitti. Toinen miehistä sanoi minulle, ”Ne ovat niitä joilla luku tulee täyteen. Jumalan siemen on saavuttanut heidän sydämensä, ja tekee tälläkin hetkellä työtä kohti parannusta. Kun koko lukumäärä on täynnä, kaikki tuho alkaa. Siihen saakka, minä lähetän suuria vitsauksia Amerikkaan jotta he voisivat herätä unesta mitä he ovat nukkuneet, ja myös heidän itseluottamuksestaan; jotta he voisivat nähdä heidän ylpeytensä ja kerskaamisensa.”

Sitten alkoi sataa jäätä ja rakeita. Ihmiset hajaantuivat ympäriinsä jokapuolelle tietämättä mihin mennä. Huutojen kauhistuttamana heräsin.

Tämä uni oli niin todellinen minulle, että menin suoraan ulos katsomaan ettei se tapahtunut juuri sillä hetkellä.



Dumitru Duduman - 21 Tammikuuta, 1995 - Peto Iskee

(Veli Duduman oli Romaniassa tähän aikaan)

Minä vaivuin uneen siinä keskiyön aikoihin. Suunnilleen kahdelta yöllä, minä kuulin lujan äänen sanovan minulle, ”Dumitru! Herää! Minun täyty näyttää sinulle jotakin!” Vaikka olin sairaana, minä hyppäsin ylös jaloilleni, ymmärtämättä että olin hereillä. Sitten minä tajusin että minä en ollut edes Romaniassa. Minä näin itseni Amerikassa.

Voimakas ääni puhui tiukasti minulle, ”Miksi sinusta on tullut lannistunut? Miksi sinä yritit kyseenalaistaa Jumalaa, ajatellen sydämessäsi että minä olen jättänyt sinut? Miksi sinä pidät niin paljon surua sinun sydämessäsi, ja suurta surua koska minä otin sinun vaimoisi pois? Miksi olet sallinut itsesi lannistua tällä tavalla jotta et kykene työskentelemään minulle kuten ennen olet pystynyt? Tämän takia minä olen tullut luoksesi, näyttääkseni sinulle ilmestyksen, mistä sinun täytyy kertoa Amerikan kansalle.”

Ääni jylisi minulle, sanoen minulle että minun täytyy katsoa oikealle. Minä olin hereillä – en nukkumassa. Seisoin aloillani, ja käänsin päätäni kuten minun käskettiin. Kun katselin, minä näin suuren lauman mustia lintuja, joilla oli hyvin terävät ja suurikokoiset nokat. Niiden nokasta tuli sokeuttava valo, mitä pystyi hädin tuskin katsomaan. Niiden pyrstöistä tuli ulos tulta. Minusta tuli hyvin pelokas. Minä hieroin silmiäni, ajatellen että nukun ja näen unta. Mutta en ollut nukkumassa tai uneksinut.

Tämä lintulauma muuttui hetkessä lentokoineksi jotka eivät pitäneet minkäänlaista ääntä. Amerikkalaiset lentokoneet menivät ylös, yrittäen hyökätä. Mutta kun ne tulivat lähelle, ne putosivat maaha palaen.

Jälleen kerran, minä kuulin äänen, mutta en nähnyt kuka minulle puhui. Ääni sanoi, ”Katsoi muistia lentokoneita ylemmäs.” Kun katsoin lentokoneiden yläpuolelle, minä näin helikopterin joka leijaili niiden yllä. Helikopterin sivussa oli lankku, niinkuin laivassa, missä sotilaat olivat jonossa, joista kaikki olivat pukeutuneita mustiin, ja heidät oli aseistettu samalla tavalla, ja he olivat suurinpiirtein samankokoisia. Helikopterin keskeltä nousi alusta. Se nousi korkeammalle kuin itse helikopteri.

Tällä alustalla oli valtaistuin. Paavi oli valtaistuimella, huutaen lujalla äänellä, ”Minulle on annettu valta hallita maata ja taistella Protestantteja vastaan, jotta minä voittaisin heidät.”

Kun minä katselin kauhussa ja pelossa – sillä hänet oli ympäröinyt mahtava joukko joka koostui lentokoneista ja sotilaista – yhtäkkiä valkoinen pilvi ilmestyi ja peitti ne, niin etten pystynyt näkemään enää mitään. Keskeltä valkoista pilveä tuli mies puettuna hohtaviin vaatteisiin, päässään kiilävä kruunu. Hän puhui minulle. Hänen äänensä kuulosti ukkosen jylinältä. Kun kuulin hänen äänensä, minä putosin maahan.

Hän sanoi, ”Muista kaikki mitä olet kuullut, kaiken mitä olet nähnyt, ja kaiken mitä tulet kuulemaan. Kerro minun kansalleni, koska jälleen kerran haluan tehdä töitä kanssasi enemmän kuin koskaan ennen. Armeijat, ja lentokoneet jotka näit, ja Peto joka istui helikopterissa – Nämä ovat katolisia voimia jotka voittavat pyhät, jotta sanat jotka profetoitiin Johanneksen Ilmestyksessä tulisivat toteen. Suurin osa minun kansastani joutuu häviöön ja tallattavaksi koska heidän elämänsä eivät ole puhtaita Herran edessä. Kerro heille tämä viesti! Älä ole hiljaa! Sillä jos sinä olet hiljaa, minä rankaisen sinua. Seurakunnat ovat tekopyhiä (väärennöksiä). He elävät kuten heidän sydämensä haluaa, heidän kätensä on tahrattu vereen – haureudessa, sodomiassa, ja vieraiden jumalien ylistyksessä. Koska he ovat hylänneet todellisen Jumalan, Hän on sallinut heidä vaeltaa niinkuin heidän sydämensä on halunnut. Nyt, kerro heille! Huuda lukaa! Kerro heille että he lopettavat seuraamasta heidän sydämensä haluja, että he tekevät parannuksen koko sydämestään, että Pedon vihan päivänä minä voisin pelastaa heidät, niin etteivät he kieltäisi minua. Aika on lyhyt, heidän pelastuksensa armeija on jo valmiiina.

Taas, Hän puhui minulle, ”Katso oikeallesi.” Kun minä katsoin, minä näin niin suuren armeijan etteivät silmäni pystyneet näkemään sitä kaikkea. ”Tämä on se armeija jonka minä olen valmistanut pelastaakseni minun kansani Pedon käsistä. Älä unohda kertoa heille näitä sanoja jotka minä olen puhunut sinulle. Minä annan sinulle muistamisen hengen.”
Ääni jatkoi puhumistaan minulle, ”Minä tulen ja annan sinulle lisää ilmestyksiä lopun ajoista.”

Sitten kuulin taas ukkosen. Valkoinen pilvi ja olento katosivat. Olin niin kauhuissani etten pystynyt nukkua loppu yönä ollenkaan.



Dumitru Duduman - 22 Marraskuuta, 1995 - Israel ja Amerikka

Se oli niinkuin olisin ollut Israelissa. Pitkä mies tuli, otti minua kädestä kiini, ja sanoi, ”tule, anna minun näyttää sinulle Pyhä Kaupunki.” Kun me saavuimme Pyhään Kaupunkiin, se oli peittynyt mustaan verkkoon, joka puolelta.
Sen päällä, korkeimmassa kohdassa, kaupungissa oli musta lippu.

Kun näin nämä asiat, minä kysyin kanssani olevalta mieheltä, ”Mitä tämä tarkoittaa?”

”Katso ylös, ja sinä näet tarkoituksen,” hän sanoi. Kun katsoin ylös, minä näin mustan tunnuksen, missä oli kultaista kirjoitusta. Kirjoituksessa sanottiin, ”Israel! Sinä epäkunnioitat Minua ja pilkkaat Minua. Sinä luotat ihmisen voimaan. Koska sinä et tule takaisin minun luokseni, minulla on tämä sinua vastaan, ja minä rankaisen sinua suurella raivolla. Tämä on myös puhdistaakseni joitakin jotka haluavat huutaa minun puoleeni puhtaalla sydämellä. Häpeä ja jumalanpilkka jota he ovat saaneet aikaiseksi on saavuttanut taivaan.”

Kun luin nämä asiat, mies joka seisoi vierelläni sanoi, ”Lähdetään tästä paikasta, tai viha saavuttaa meidät.” Näytti kun olisin yhtäkkiä ollut Amerikkalaisessa lentokoneessa, jonka oli tarkoitus laskeutua Kaliforniaan. Juurin kun olin poistumassa koneesta, minä kuulin sireenit jotka ujelsivat lujaa, ja monien lentokoneiden ääni oli kuultavissa. Sitten mies joka oli kanssani sanoi, ”Rangaistus tulee lähemmäksi. Katso tarkasti ja lue.”

Kun katsoin ylös, minä näin kirjoitetun kirjakäärön ilmestyvän silmieni eteen. Se oli kirjoitettu Romaniaksi. Siinä sanottiin, ”Amerikan kansa; ne jotka ovat epäkunnioittaneet ja pilkanneet minua, te jotka olette tuoneet vihaa ja pilkkaa Minun nimeäni kohtaan ympäri maailmaa; näitä asioita minun kostoni lähestyy. Minun lapseni, ne jotka ovat ylistäneet Minua koko sydämestään, minä taistelen heidän puolestaan ja minä annan heille voiton ja turvan. Minä erotan ne jotka ovat ylistäneet Minua, ja ne jotka eivät ole, niinkuin minä erotin Kaanaan ja Egyptin.” Minä yritin lukea sen vielä kerran uudestaan, mutta en pystynyt. Kirjoitus oli kerääntynyt kirjakääröön.

Moottoreiden meteli kävi yhä lujemmaksi. Mies minun vierelläni kääntyi minua kohti ja sanoi, ”Nämä koneet on lastattu atomipommeilla, ja ei kukaan, ja ei mikään pysty estämään niitä.” Sitten, yhtäkkiä, suuri määrä mustia lentokoneita lähti lentoon maasta niinkuin lauma lintuja. Minä tiesin että koneet olivat Amerikkalaisia, mutta minulla ei ollut mitään tietoa mikä niiden tarkoitus oli tai mitä ne olivat tekemässä. Sitten kirjoitettu käärö heitettiin minun eteeni. Minä astuin lähemmäksi poimiakseni sen, mutta kun menin sen lähelle, minä näin että se paloi sinisellä liekillä. Liekki alkoi kavuta taivaalle. Kun minä katselin liekkiä, minä kuulin ääänen tulevan siitä ja sanovan, ”Minun Sanani ovat vanhurskaat. Minä olen Kristus joka olen tuonut nämä uutiset sinulle. Älä ole hiljaa. Kerro Amerikan kansalle mitä minä olen kertonut sinulle, ja kaikki se mitä minä olen paljastanut sinulle ennen aikaa; tuhon joka heitä kohtaa minä en sallinut tapahtuvan ilmoittamatta. Ranhaistus on aivan ovella.”

Vieressäni ollut mies puhui jälleen, ”Katso ylös” Kun minä katsoin en pystynyt näkemään taivasta koska siellä oli niin monia lentokoneita. Sitten mies sanoi minulle. ”Kiitä Herraa siitä mitä Hän on näyttänyt sinulle.” Sitten, aloin rukoilla ja kiittää jumalaa.

Ja kun minä rukoilin minä kuulin profetian minulle itselleni. ”Valmistaudu, pyhitä itsesi, sinä ja sinun, että sinä ja sinun ei tarvitse ottaa osaa koettelemuksiin jotka ovat edessä. Tämä on miksi minä olen näyttänyt sinulle nämä asiat. Minä olen näyttänyt sinulle mitä pitää tuleman lyhyen ajan päästä. Kaikki se mitä olet nähnyt on aivan oven edessä, koska synti ja pahuus ovat nousseet Jumalan armon valtaistuimelle.” Sitten oli valtavasti salamointia ja ukkosta. Minä putosin maahan ja minä heräsin unesta.



Dumitru Duduman - 22 Huhtikuuta, 1996 - Kiina Ja Venäjä Iskevät

Veli Dumitru Dudumanin vastaanottama näky 22 Huhtikuuta, 1996

Minä rukoilin, sitten menin sänkyyn. Olin vielä hereillä, kunnes yhtäkkiä kuulin trumpetin äänen. Ääni huusi minulle, ”Nouse ylös!”

Näyssäni, olin Amerikassa. Kävelin ulos kotoani, ja aloin katsomaan kuka oli puhunut minulle. Kun katselin, näin kolme miestä jotka kaikki olivat pukeutuneet samalla tavalla. Kaksi näistä miehistä kantoi aseita. Toinen aseistautuneista miehistä tuli minun luokseni. ”Minä herätin sinut näyttääkseni sinulle mitä tuleman pitää.” Hän sanoi. ”Tule kanssani.”

En tiedä mihin minua vietiin, mutta kun pääsimme tiettyyn kohtaan hän sanoi, ”pysähdy tähän!”

Minulle ojennettiin kiikarit, ja minun käskettiin katsoa niiden läpi.

”Seiso siinä, älä liiku, ja katso,” hän jatkoi. ”Sinä näet mitä he sanovat, ja mitä he ovat valmistelemassa Amerikkaa varten.”

Kun katselin, minä näin valtavan valon. Synkkä pilvi ilmestyi sen päälle. Minä näin Venäjän presidentin, lyhyen, tukevan miehen, joka sanoi olevansa Kiinan presidentti, ja kaksi muuta. Kaksi muuta sanoivat mistä he olevat, mutta en ymmärtänyt sitä. Jokatapauksessa, päättelin että he olivat osa Venäjän kontrolloimaa aluetta. Miehet astuivat ulos pilvestä.

Venäjän presidentti alkoi puhua Kiinan presidentille. ”Minä annan sinulle maan ja kaikki ihmiset, mutta sinun täytyy vapauttaa Taiwan Amerikkalaisista. Älä pelkää, me hyökkäämme heidän selustastaan.”

Ääni sanoi minulle, ”Katso missä Venäläiset tunkeutuvat Amerikkaan.”

Minä näin kun nämä sanat kirjoitettiin: Alaska; Minnesota; Florida.

Sitten, mies puhui jälleen, ”Kun Amerikka menee sotaan Kiinan kanssa, Venäläiset hyökkäävät ilman varoitusta.”

Sitten ne kaksi muuta presidenttiä puhuivat, ”Myös me taistelemme puolellasi.” Jokaisella oli valmiiksi suunniteltu kohta johon hyökätä.

Kaikki heistä kättelivät ja halasivat toisiaan. Sitten he allekirjoittivat sopimuksen. Yksi heistä sanoi, ”Me olemme varmoja että Korea ja Kuuba tulevat olemaan meidän puolellamme myös. Ilman epäilyksen häivää, yhdessä, me voimme tuhota Amerikan.”

Venäjän Presidentti alkoi puhua vaativaan sävyyn, ”Miksi antaisimme itsemme olla Amerikkalaisten määräiltävissä? Miksi emme hallitsisi maailmaa itse? Heidät pitää potkaista ulos Euroopasta myös! Sitten voin tehdä kuten haluan Euroopalle.

Mies joka seisoi vieressäni kysyi, ”Tämä on se mitä sinä näit: he käyttäytyvät kuin ystävät, ja sanovat kunnioittavansa sopimuksia jotka he tekivät keskenään. Mutta kaikki mitä minä olen sinulle näyttänyt tulee TODELLA tapahtumaan. Sinun täytyy kertoa ihmisille mitä Amerikkaa vastaan on suunniteltu. Sitten kun se tulee tapahtumaan, ihmiset muistavat sanat jotka Herra on puhunut.”

Kuka sinä olet? Minä ksyin.

”Minä olen Amerikan suojelija. Amerikan synti on saavuttanut Jumalan. Hän sällii tämän tuhon, sillä Hän ei voi enää sietää sellaista pahuutta. Jumalalla tosin on vielä ihmisiä jotka ylistävät Häntä puhtaalla sydämmellä kun he tekevät Hänen työtään. Hän on valmistanut taivaallisen armeijan pelastamaan nämä ihmiset.

Kun katselin, valtava armeija, hyvin varustettuna ja valkoisiin puettuna, ilmestyi minun eteeni.

”Näetkö tämän?” mies kysyi. ”Tämä armeija tulee pelastamaan Minun valittuni. Sitten, ero jumalisen ja jumalattoman välillä tulee olemaan selvä.”



Dumitru Duduman - Kesäkuu 1996 - Israelin Tulevaisuus

Dumitru Duduman vastaanotti tämän unen Kesäkuun 17-18, 1996, Tiberiaassa, Israelissa. Hän näki unen ensin 17 päivänä, sitten uudestaan seuraavana päivänä. Kaksi päivää tämän jälkeen Dumitru oli fyysisesti hyvin sairas joka kerta kun hän yritti muistella tätä unta jotta se voitaisiin nauhoittaa.

Kun olin matkustanut kahdeksan päivää Israelissa, minä kysyin itseltäni: ”Miksi minä tulin tänne? Ainut mitä näen on maa ja ihmiset jotka ovat pahoja. Miksi minä tulin tänne? Kun olin ajatellut näin, minä rukoilin ja nukahdin.

Tässä unessa meitä oli viisi; minä itse, kaksi lastenlastani sekä pariskunta kenen luona yövyimme Israelissa, me olimme Genesaretin järvellä Israelissa ja katselimme ympärillemme. Huomasimme kuinka mukavaa ja lämmintä oli. Hyvä paikka lomailla. Hetkessä, kuulin äänen vasemmalta puoleltani. Se sanoi: ”Sinä et tullut tänne vain tätä varten. Katso minua.” Kun katsoin näin miehen valkoisissa, hohtavissa vaatteissa. Hän itki ja kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan.

”Kuka sinä olet ja miksi sinä itket?” minä kysyin.

”Minä olen Jeesus Kristus, ja katselen minun verisukulaisiani ja minun kansaani jonka edestä annoin henkeni. Heidän syntinsä ovat laittaneet muurin Jumalan ja heidän itsensä väliin. Sen
Sen sijaan että he kiittäisivät Jumalaa siitä että hän on katsonut heidän peräänsä, antanut heidän kulkea rauhassa, heistä on tullut pahempia kuin kansakunnista mistä he lähtivät. Minä itken niiden koettelemusten tähden jotka tulevat heidän päällensä. He sanovat että he pitävät Sapatin, mutta he eivät pidä sitä. He sanovat että he pitävät minun lakini, mutta he eivät pidä sitä. Kaikki maailman kansat pitävät tätä paikkaa silmällä, ajatellen että tämä paikka on pyhä. He ovat tuleet etsimään pyhyyttä, ja näkevät tämän paikan esimerkkinä. Tämä paikka ei ole pyhä, vaan siitä on tullut turmeltunut. Tämän takia, Jumala on päättänyt ottaa rauhan pois tältä maalta. He eivät luota rauhaan jonka Jumala antaa, vaan he etsivät heidän omaa rauhaansa. Jumala ei voi enää sietää heidän syntejään. Katso kuinka heidän pahuutensa tähden rangaistus tulee Israelille.”

Minä näin pilvi lentokoneita, muodostelmassa vasemmalta (Golanin kukkuloilta*) ja suuri armeija tuli kulmasta (Yarmoukin joki laaksosta*) tulivat kaikenlaisten aseiden kanssa. Heillä oli hevosia, vaunuja, autoja, tankkeja ja jalkaväkeä. Kuulin huutoa oikealta puoleltani, ja kysyin: ”Etkö sinä voi pysäyttää tätä?”

”Ennen kun he menevät kovien aikojen läpi, he eivät tunnusta minua Jumalana, ja he eivät kutsu minua apuun.” Hän vastasi. ”Sinä tulet olemaan surullinen, ja murheissasi kun jätät tämän paikan,” Jeesus sanoi, ”mutta jonkin ajan päästä sinun sydämesi tulee olemaan täynnä iloa. Kerro heille jotka minua rakastavat, että minä rakastin ensin heitä. He tulevat pelastumaan. Minä olen iankaikkinen. Minä en muutu. Kaikki mitä olen sinulle kertonut tulee tapahtumaan.”

”Sinä menet rauhassa” Jeesus sanoi. Sitten kuului kova ukkosen jylinä, ja me katselimme paikkaa johon mennä piiloon koska me ajattelimme että sota on alkanut. Salama iski meidän edessämme, mutta Jeesus sanoi: ”Älä ole peloissasi, sinä tulet lähtemään tästä paikasta rauhassa. Kerro ihmisille mitä olet nähnyt.”

*Vierailimme Galileassa ja kun osoitin suuntaa mistä lentokoneet ja armeija tulivat, ja joiden vieraana olin tunnistivat nämä paikat.



Dumitru Duduman - 29 Maaliskuuta, 1997 - Seitsemän kuuta

Minä kalastin Sergiun ja Danielin kanssa, kahden lapsenlapseni. Me olimme paikassa nimeltä ”Hot Springs” (kuumat lähteet). Yhtäkkiä, kuu ilmestyi, joka paistoi todella kirkkaasti. Kuusi pienempää kuuta tuli ulos isommasta. Aina kun yksi näistä tuli näkyviin se sai tuulet, myrskyt ja tornaadot alkamaan. Ihmiset näyttivät hyvin hermostuneilta; he juoksivat paikasta toiseen. Sitten minä sanoin lapsenlapsilleni, ”Meillä ei ole mitään pakopaikkaa. Vuoristot ympäröivät meitä ja myrskyt käyvät kovemmiksi.” Puut lentelivät ympäriinsä, kodit tuhoutuivat ja vaikka tuuli puhalsi sellaisella voimalla, me emme tunteneet sitä. Daniel oli hyvin peloissaan. Mies ilmestyi kuun kulmaan pitäen pienempää kuuta kädessään. ”Nämä ovat vain joitain niistä rangaistuksista joita tämän maan täytyy kestää” hän sanoi. ”Tuulien, tornaadojen ja onnettomuuksien kautta minä heikennän heidän voimaansa.” Sitten minä heräsin.



Dumitru Duduman – 1997 - Suuri Karhu

Kaksi päivää ennen kuin vein isäni sairaalaan, kuulin hänen äänensä aikaisin aamulla. ”Minä näin jotain.” Kuten yleensä otin nauhurini ja menin hänen sänkynsä vieree. Hän ei antanut minun nauhoittaa sitä. En muista kaikkea mitä hän sanoi, mutta haluaisin jakaa kanssasi sen minkä muistan. Minun isäni aloitti, ”Herra näytti minulle ison karhun. Se oli iso kuin rakennus, ja sitten se alkoi taistella aseistamatonta miestä vastaan.” ”Näetkö mitä minä olen näyttänyt sinulle?” ääni sanoi, ”Tämä on kuinka tulee käymään kun vaikeudet kohtaavat Amerikkaa. Kukaan ei pysty puolustamaan häntä. Vain ne jotka luottavat Minuun tullaan säästämään. Kaikki alkaa niinkuin sade aurinkoisena päivänä. Aikana jolloin sinä vähiten odotat sitä.” Tässä ei ollut kaikki, mutta en muista loppuosaa.

Virginia Boldea.



Dumitru Duduman - Huhtikuu 1997 - Karhu herää

Viimeinen kolmesta viestistä jotka annettiin Dumitrulle Huhtikuussa 1997.

Polvistuin sänkyni viereen rukoilemaan, kuten teen joka yö ennen kuin menen nukkumaan. Kun lopetin rukoukseni avasin silmäni mutta en ollut enää omassa huoneessani. Sen sijaan, löysin itseni metsästä. Katsoin ympärilleni ja näin minun oikealla puolellani miehen, joka oli pukeutunut valkeisiin vaatteisiin, joka osoitti sormella ja sanoi, ”Katso ja muista.” Minulta kesti hetken huomata mitä hän osoitti. Se oli pieni karhu joka makasi maassa näyttäen puoli kuolleelta. Kun jatkoin karhun katselemista, se alkoi hengittää syvemmin. Jokaisen kuluvan minuutin aikana se näytti elpyvän, ja kun katselin sitä, se tuli myös vihaisemmaksi. Se alkoi kasvaa. Pian se oli isompi kuin aluskasvusto ja kun se kasvoi isommaksi siitä tuli vihaisempi. Sitten se alkoi kuopia maata, siten että kun sen käpälä osui maahan, maa tärisi. Karhu jatkoi tuhoten kaiken mikä oli sen tiellä kunnes se kohtasi muutaman miehen jotka yrittivät hätistellä sitä keppien kanssa. Tähän mennessä, karhusta oli kasvanut niin iso, että se yksinkertaisesti murskasi miehet jalkansa alle ja jatkoi riehumistaan. Olin hämmästynyt näkemästäni ja kysyin vieressä seisovalta mieheltä, ”Mitä tämä tarkoittaa?” Ensin, he luulivat että suuri karhu on kuollut,” mies sanoi. Kkun se rupesi virkoamaan jälleen, he pitivät sitä harmittomana. Hetkessä se kasvaa vahvaksi jälleen kerran tarkoitustaan ja väkivaltaa varten. Jumala sokaisee niiden silmät jotka jatkavat Kristuksen veren uhrin tallaamista, kunnes yhtenä päivänä karhu iskee nopeasti. Tämä päivä yllättää heidät ja se tulee olemaan juuri niinkuin näit.” Sitten mies sanoi, ”Sano Minun kansalleni että päivät ovat luetut ja tuomio on langetettu. Jos he etsivät Minun kasvojani ja kulkevat vanhurskaudessa Minun edessäni, minä avaan heidän silmänsä että he voivat nähdä lähestyvän vaaran. Jos he vain katsovat lähestyvää vaaraa, heidätkin tullaan yllättämään ja tallaamaan. Vain vanhurskaudessa he löytävät suojan.” Hetkessä, olin taas yksinäni omassa huoneessa, polvillani, kasvot hiessä.



Dumitru Duduman - Huhtikuu 1997 - Taistele Hyvä Taisto

Toinen kolmesta viimeisestä viestistä jotka annettiin Dumitrulle Huhtikuussa 1997.

Olin isolla kukkulalla, se näytti jatkuvan loputtomiin. En pystynyt näkemään sen reunoja, mutta minä tiesin että olin jossain hyvin korkealla. Pilvet näyttivät olevan niin lähellä paikasta jossa minä seisoin, että jos kurottaisin, pystyisin näkemään että tämä kukkula oli peittynyt kauniilla ruoholla josta jokainen ruohonkorsi oli saman mittainen. Taivas oli tyyni ja kaunis ja tässä paikassa oli rauhan tunnelma.

Missään ei ollut rakennuksia, ei puita tai kukkia, vain maa ja taivas. Kun katselin ympärilleni, näin muutoksen taivaalla. Pilvet alkoivat siirtyä syrjään, ja näin kuinka kaupunki laskeutui alas taivaasta. Se jatkoi laskeutumistaan kunnes se saavutti maan missä seisoin. Olin hämmästynyt siitä mitä näin, ja aloin tutkia näkemääni tarkkaavaisesti. Olen matkustanut paljon maailmalla, mutta minä en ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa mitä nyt katselin.

Koko rakennus oli niin kaunis että se salpasi hengityksen. Se oli kokonaan valkoinen ja se paistoi niin kirkkaasti että sitä pystyi hädin tuskin katsomaan. Se oli niin iso että jos seisoin yhdellä kulmalla katsoakseni toista kulmaa en pystynyt nähdä mihin se päättyy. Kun yiritin löytää sisäänkäyntiä tähän paikkaan, minä tutkin seiniä enkä pystynyt keksimään mistä ne oli rakennettu. Näytti siltä että se oli rakennettu kokonaisena, kaikki yhdestä isosta massasta.
Missään ei ollut tiiliä, seinässä ei ollut rakoja, eikä laastia.

Kun seisoin paikoillani, minun vasemmalla puolellani oli rakennus joka oli hyvin korkea, ja pienempiä rakennuksia oli muurin vieressä. Näytti että koko kaupunki oli yhden katon alla. Vaikka rakennukset olivat erinlaisia, ne olivat yhteydessä keskenään.

Kun jatkoin katselua, minä näin portaat jotka johtivat sisäänkäynnille, ne loistivat kirkkaammin kun mikään muu mitä olin ikinä nähnyt. Ne olivat valtavat, niinkuin oli muuri joka ympäröi kaupunkia.
Kukaan ei pystyisi tulla väkisin sisällä tähän paikkaan. En tiennyt mistä se oli rakennettu, mutta sain sen vaikutelman että ne jotka olivat sisällä, pystyivät näkemään ulos. Uteliaana tietämään mikä sisällä odotti, lähdin kiipeämään tikkaita ylös. En päässyt kovin pitkälle, koska kuulivan voimakkaan äänen, joka peitti kaiken muun alleen, sanovan, ”Pysähdy!” Vaikka olisin halunnut jatkaa tikkaiden kapuamista ylöspäin en olisi pystynyt siihen. Se oli ikäänkuin olisin ollut halvaantunut. ”Kerro minun kansalleni, että heidän ylistyksensä Minua kohtaan ei saa johtua pelosta, vaan rakkaudesta. Mitä hyötyä siitä olisi heille jos kertoisin heille milloin viimeinen hetki tulee? Mitä heidän pitää tehdä on ylistää minua koko sydämisesti. Minä olen jo lähettänyt heille oppaan. Heillä on Minun Sanani. Minun Sanassani on valmiiksi paljastettu että minä tulen niinkuin varas yöllä. Kerroi heille että heiltä ei pitäisi löytyä huolta huomisesta. Heidän pitää olla uskollisia ja taistella hyvä taisto. Rakastaa minua niinkuin Minä olen rakastanut heitä, eläen rakkaudssa. Katsokaa tuho on lähestymässä nopeasti, mutta minä en epäröi olla suojelijana minun valituilleni. Ne jotka kylvävät armoa myös saavat armon Minulta. Kerro minun kansalleni että heidän ei tule huolehtia hetkestä, vaan miettiä sitä kuinka he seisovat Minun edessäni. Käske heitä kiiruhtamaan valmistautumaan päivää varten jolloin minä näytän voimani.

Kun käännyin, näin pienen lapsen joka yritti kiivetä portaita ylös. Hän yrititi, mutta koska hän oli niin pienikokoinen, hän ei koskaan kyennyt pääsemään seuraavalle portaalle. Hänen naurunsa tosin kaikui ympäriinsä niinkuin kellon ääni. Vaikka hän jatkoi kaatumista, hän ei näyttänyt mitään merkkejä surusta, vaan hän jatkoi yrittämistä. ”Enkö Minä jättänyt tätä vertausta sinulle esimerkiksi?” Sitten kaikki katosi.